Tämän pienen hiljaiselon selittää tällä kertaa viimeaikojen täysin metsään juosseet ja juurikin siltä itseltään maistuneet ruokakokeiluni. Kertokaahan muun muassa, kuinka couscousista saa syötävää? Omat yritelmäni kun maistuvat puruilta!

Onneksi löysin eilen Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen perintöpuodista aivan loistavan ruokakirjan, joten sainpahan vihdoin jotain hyvääkin murua rinnan alle. Opus kuuluu Valittujen Palojen vuonna 1992 julkaisemaan Makujen maailma -sarjaan ja kantaa nimeään "Terveellistä täysipainoista". Tästä luotaan pois työntävästä alustuksesta huolimatta kyseessä on melko verraton kirja, sillä sen sivuilta löytyy niin kotitekoisen seesamimaidon valmistuksen ohjeistus, kuin asiaa ja ruokaa eri palkokasveista, niiden iduista, hirssistä ja jopa tofusta. Ei ollenkaan hullummin Valituilta Paloilta!

Näiden lämpimien leipien ohje ajoi liki pakon sanelemana niiden kokeilemiseen, sillä salaattikeskeisenä itujen kuluttajana en ollut ikinä aiemmin käyttänyt niitä pannulla, saati uunissa. Itujen kypsentäminenhän on kuin yksi jännityskliimaksi, ettei vain paistaisi niitä liikaa ja tappaisi näin itujen runsaat kivennäis- ja hivenaineet. Luulen kuitenkin onnistuneeni tällä kertaa hyvin ja makuelämyskin oli paitsi terveellinen, myös hyvä! Ainemääristä tosin sen verran, että luulin tosissani tehneeni oikean kokoisen satsin päällystä, mutta päällystin sillä määrällä silti seitsemän leipää orginaalin ohjeen lupaaman neljän sijasta. No mutta olipahan enemmän syötävää!


HERKKUSIENI-ITU-LEIVÄT

150 g tuoreita herkkusieniä
1-2 kevätsipulia tai ½ sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rasvaa
3 rkl sitruunamehua tai kuivaa valkoviiniä
150 g esim. mungpavunituja (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin soijapavunituja)
4-7 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
1 muna
1 rkl kermaa
4 rkl juustoraastetta
merisuolaa
vastajauhettua valkopippuria
ripaus paprikajauhetta
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa (tai 2 tl kuivattua persiljaa)

Viipaloi sienet ja leikkaa sipulit renkaiksi. Pehmitä sipuleita hetki kuumassa rasvassa ja lisää sitten murskattu valkosipulinkynsi, herkkusienet ja sitruunamehu/valkoviini. Hauduta alhaisella lämmöllä kolmisen minuuttia. Lisää idut ja kypsennä vielä kolmisen minuuttia.  Ota pannu liedeltä ja jäähdytä seos. Paahda leipäviipaleet. Sekoita muna, kerma ja juustoraaste, lisää mauste ja persilja. Yhdistä seokset ja jaa massa keoiksi paahtoleipäviipaleille. Käytä leipiä kymmenkunta minuuttia 200 asteessa. Leikkaa viipaleet kolmioiksi ja aseta tarjolle.

Tänään valkeni ensimmäinen kesälomapäiväni opiskelun saralta ja yhtä harmaana ja kylmänä, kuin joka vuosi on tyypillisesti tapana. En nakannut mielialaani kuitenkaan pohjamutiin, vaan päätin säästä huolimatta aloittaa kesäni NYT - edes keittiön puolella. To-do -listalta nimittäin löytyi parikin härskisti kesältä haiskahtavaa herkkua, joilta mieleni ei voinut enää kieltäytyä.

Ensimmäinen vuokaruoka on vegenam -yhteisön saldoa ja ai-van tau-ti-sen hy-vää. Herkkua suositellaan uusien perunoiden kanssa syötäväksi, mutta uppoaa varmasti myös ilmankin. Ohjeen sulatejuusto ei ole muuten lainkaan pakollinen ainesosa, joten sen pois jättämällä loota on myös vegaaninen. Jälkimmäisessä meze-mätössä tekee taasen paluuta ystävämme munakoiso. Resepti on Noora Vanhaselta poimittu ja aivan kielen vievän hyvää sekin. Ummmm, taidan syödä näitä koko kesän, joten palataan uusille astioille ehkä vasta syksyllä. Moro! ;)

KESÄVUOKA

pieni kesäkurpitsa
2-3 kypsää tomaattia
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria
yrttisuolaa
sulavaa sulatejuustoa (esim. Olympia)
kevätsipulia
(loraus valkoviiniä)

Viipaloi tomaatit ja kesäkurpitsa siivuiksi, mutta vältä turhan ohuita viipaleita. Lado siivut kerroksittain vuokaan ja lisää kerroksien väliin pieniä nokareita sulatejuustoa sekä rouhittua mustapippuria, suolaa, tuoretta basilikaa ja kevätsipulia. Lorauta ylimmäisen kerroksen päälle noin 2-3 rkl balsamicoa, tilkka oliiviöljyä ja mahdollisesti valkoviiniä. Paista herkkua 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Itse en katsonut  kelloa oman paistini kanssa, joten saatoin käyttää häntä turhankin pitkään uunin kuumuudessa. Lisää valmiin vuoan päälle vielä tuoretta basilikaa ja tarjoile se kera uusien perunoiden, jotka on keitetty merisuolalla ja mahdollisesti tuoreella tillillä maustetussa vedessä.


SOIJALLA MAUSTETTUA MUNAKOISOA

1 munakoiso
3 valkosipulinkynttä tai enemmän
öljyä
soijakastiketta
mustapippuria

Kuutioi koiso noin 2x2cm kokoisiksi mötiköiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää joukkoon munakoisokuutiot. Anna öljyn imeytyä hetki paloihin ja murskaa joukkoon valkosipulinkynnet. Munakoisopalojen ei ole tarkoitus juuri ruskettua, saati palaa pohjaa, joten lorauta joukkoon sopivasti soijakastiketta heti, kun öljyn kosteus ei näytä riittävän paloille. Voit lisätä soijaa ujosti myös myöhemmin paiston aikana, mutta ota huomioon soijakastikkeen suolaisuus. Ruoka on valmista noin 10 minuutissa, kun munakoisot ovat pehmenneet.

Lettupannulassa kokkailtiin taannoin soijavariaatiota siivekkäämmästä pollo limonellosta, kuten myös parissa muussakin blogissa on tehty. Soossi saattaa näyttää äkkiseltään aivan tavalliselta kermakastikkeelta pastalle, mutta todelisuudessa tähän kyllä sydän sulaa kiinni. Aivan mahtavaa!

Pelasin varman päälle ja käytin kastikkeeseen tällä kertaa soijapaloja soijasuikaleiden sijasta. Aiemmin talvellahan ostin säkin Soyappetitin suikaleita, joista suurin osa puuroutui käyttökelvottomiksi heti alku metreillä keittämisvaiheessa. Nyt selvisi kuitenkin, että kyse olikin talven aikana kauppoihin päätyneestä viallisesta suikale-erästä. JOTEN JOS SINULLA ON KAAPISSASI SATSI TURVOTUSVAIHEESSA PUUROONTUVAA SOIJASUIKALETTA, MENE JA HEITÄ VALMISTAJAA PALAUTTEELLA! Luvassa todennäköisesti jotakin hyvitystä :)

SOYA LIMONELLO
(3-4 hengelle)

2,5 dl soijapaloja tai soijasuikaleita (mitattu kuivina)
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
reilusti currya

öljyä paistamiseen
1 sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl ruokakermaa
½ rkl currya
2-3 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2-3 rkl sitruunan mehua
2 rkl hunajaa
2 dl maustamatonta jogurttia
suolaa

250 g täysjyväspagettia
tuoretta basilikaa

Keitä puolisen litraa vettä kiehuvaksi ja liota joukkoon kasvisliemikuutio ja reilusti currya. Kaappaa kattila pois liedeltä ja lisää soijapalat. Turvotuta paloja kannen alla joitakin minuutteja ja valuta lopukis vesi pois. Hienonna sipuli ja kuumenna öljy pannulla. Lisää pannulle soijapalat, sipuli, sekä cayannepippuri ja kuullota tovi. Lisää kerma ja anna kastikkeen hautua siinä jonkin aikaa. Laita tässä vaiheessa pastavesi tulelle ja myöhemmin pastat kiehuvaan veteen. Kun soijat ovat kypsyneet hetken aikaa kermassa, lisää joukkoon curry, valkosipuli, inkivääri, hunaja ja sitruunan mehu. Lorauta sirunamehua vain muutama tippa kerrallaan samalla sekoittaen, jotta kermakastike ei juoksetu. Anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä kunnes pasta on kypsää. Lisää kastikkeeseen lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan.

Toisinaan ruokablogimaailmaan sikiää jokin ruokatrendi, jota jokainen tuntuu kokeilevan. Aiemmin MonkeyFoodin Ylimuuli on ansioitunut trendsetterinä tuodessaan mm. banaanijäätelön ja avokadosuklaamussen lukijoiden ihailtavaksi. Nyt uusin trendi tuntuu puolestaan olevan Soppakellarin simppeli, mutta maukas parsaperunasalaatti, jota on valmistettu ja varioitu jo yhdessä jos toisessakin blogissa. En tahdo olla erilainen nuori, joten minut saattoi löytää mm. vappupäivänä Tokoinrannasta samaa salaattia mupeltamasta. Ja on muuten hyvää!


VIHREÄ PARSA-PERUNASALAATTI

vihreää tuoretta tankoparsaa keitettynä
kiinteitä perunoita keitettyinä
kevätsipulin varsia
kurkkua
fetaa
rucolaa
kapriksia

Salaattikastike
limellä maustettua oliiviöljyä (tai oliiviöljyä ja limen mehua)
hunaja-omenaviinietikkaa
Dijon-sinappia
sokeria
suolaa ja pippuria

Tämän kevään tankoparsakausi on ollut avattuna apposen auki jo yli kuukauden päivät, mutta viheliäs kiire on haitannut sen näkymistä tässä blogissa. Jotten kuitenkaan jäisi enää tämän enempää jälkijunaan, päätin ottaa nyt ensimmäisen askeleen ja kaivella hieman arkistojani. Muun muassa Maku (2/08) liikutti nimittäin muutamia viikkoja sitten parsaohjeillaan sen verran tunteella, että liikuin itse saman tien kauppaan parsanippuja hipelöimään. Päädyin valmistamaan tuolloin lehden vuohenjuustopiirasta ja grillattua ja sitruunaoliiviöljyllä maustettua parsaa, joista etenkin jälkimmäinen maistui. Piiraassa päheintä oli seesaminsiement, joita en ollut ennen tajunnutkaan käyttää myös täytteen seassa.

PARSAA JA VUOHENJUUSTOPIIRAKKA
8 annosta

Pohja
½ dl seesaminsiemeniä
125 g voita tai margariinia
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä
½ tl suolaa

Täyte
2 dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (itse käytin basilikaa ja lehtipersiljaa)
½ dl seesaminsiemeniä
2 dl kermaa
1 dl maitoa
3 munaa
1 tl suolaa
mustapippuria
200 g vuohenjuustoa

Tarjoiluun
2 nippua vihreää tai valkoista parsaa
sitruunaöljyä
suolaa ja mustapippuria

Paahda ensin pannulla keskilämmöllä sekä pohjan että täytteen seesaminsiemenet (1 dl). Anna jäähtyä. Ota ½ dl erilleen täytettä varten.

Valmista pohja. Nypi rasvaan jauhot ja lisää vesi, suola, sekä siemenet. Levitä taikina (halkaisija 26 cm) piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Valmista täyte. Sekoita hienonnetut yrtit, seesaminsiemenet, kerma, maito ja munat kulhossa hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos taikinapohjalle. Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi viipaleiksi ja asettele päällimmäiseksi vuokaan. Paista 200 asteessa noin 30 min. Kun piiras on kauniisti ruskistunut, peitä se tarvittaessa leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa.

Ota piiras pois uunista ja laita grillivastus päälle. Lado parsat uuniritilälle. Nosta ritilä pellille, jolla on leivinpaperi. Sivele parsoille sitruunaoliiviöljyä. Rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Grillaa uunissa 6-10 min parsatankojen paksuudesta riippuen. Kokeile veitsellä tai tikulla kypsyyttä.


Lehti oli koonnut sivuilleen myös erinomaiset ohjeet parsan käsittelyyn. Koska itse tein omaa parsaneitsyyttäni aikoinaan menettäessäni varmasti kaikki mahdolliset virheet, ajattelin helpottaa muiden nyt vastaavassa tilanteessa olevien elämää kopioimalla tuon saman tekstin tänne.

"Osta parsa aina mahdollisimman tuoreena. Älä säilytä tuoreparsaa paria päivää pidempää, koska herkku muuttuu puisevaksi. Tuoreen parsan nuput ovat umpinaiset ja varsi tuntuu napakalta, ei nahistuneelta ja puumaiselta. Ellet valmista parsaa samana päivänä, kääri niput kostutettuun, kuivaksi väännettyyn pyyheliinaan ja säilytä jääkaapissa. Älä säilytä parsaa etyleeniä erittävien hedelmien, kuten omenien tai päärynöiden lähellä, se sitkistää parsan.

Huuhtele parsa hyvin ja leikkaa kova, puiseva tyvi (3-5 cm) pois. Käsittele parsaa varovasti, sillä tangot napsahtavat helposti poikki. Vihreää parsaa ei tarvitse välttämättä kuoria, mutta valkoinen parsa kuoritaan, ellei se ole juuri maasta nostettu. Kuori valkoinen parsa varovasti perunankuorimaveitsellä tyvestä nuppuun päin ja katkaise lopuksi tyvi.

Tärkeintä parsan kypsentämisessä on, ettet kypsennä sitä liikaa. Ylikypsennys tekee parsasta velttoa ja se menettää herkullisuutensa. Vihreä parsa kypsyy noin puolet lyhyemmässä ajassa kuin valkoinen parsa."

Olen näemmä jäänyt taas hieman jumiin piirakoiden helppouden hurmokseen, sillä olen vähän väliä taputtelemassa vuokaani jos jonkinlaisia pohjataikinoita. Tässä jälleen eräskin kokelas jo parin viikon takaa, jonka ohjeen rohmusin uudesta kasvisruokablogituttavuudesta Vinegar Teasta.

Vaikka kuva onkin, mitä on, oli piiras sen sijaan varsin ok. Soijarouhe tosin tuntui aluksi hivenen hämmentävältä sipuleiden ja siitakkeiden seassa, mutta hyvin tuo napaan upposi rouheista huolimattakin.


SIITAKESIENI-SIPULIPIIRAS

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
80 g margariinia
250 g maitorahkaa

Täyte
300 g sipulia
100 g siitakesieniä
1 dl tummaa soijarouhetta
1½ dl vettä
kasvisliemikuutio
½ tl garam masalaa
1 dl kaurakermaa
1 muna
kirveliä, timjamia, rakuunaa, mustapippuria ja suolaa

Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään  ja nypi rasva jauhoihin. Kippaa mukaan myös maitorahka ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna taikinan seistä jääkaapissa mielellään tunnin verran. Painele tämän jälkeen taikina voideltuun vuokaan.

Mittaa mikron kestävään kulhoon vesi ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Kuumenna vesi mikrossa niin, että liemikuutio liukenee. Mittaa nesteeseen tämän jälkeen garam masala ja soijarouhe. Jätä rouhe hetkeksi turpoamaan.

Viipaloi sipulit rinkuloiksi ja sienet itse valitsemaasi muotoon ja kokoon. Kuumenna paistinpannussa öljy ja nakkaa niin soijarouhe, sipulit kuin sienetkin sekaan kuullottumaan. Levitä seos vuokaan pohjan päälle. Sekoita muna ja kerma keskenään erillisessä kulhossa ja mausta. Kaada seos täytteen päälle.

Paista piirakka 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Vappupiknikille tuli väännettyä jälleen uuden sorttista sipulipiirakkaa, jota en loppuviimeeksi sitten edes syönyt vappuna. Ohjeen tähän piiraaseen nappasin Glorian Ruoka&Viinistä (2/08), mistä voikin jo päätellä, että lopputulos oli hitusen liian fiini ja maku sherryviinietikan tähden ehkä turhankin "aikuismainen" pullamössömakuuni. Tosin, kyllä tätä silti söi! Omena ja salvia maistuivat vänkällä tavalla pohjassa ja timjami on muuten sen sortin yrtti, että olen mennyt ja rakastunut siihen täysin viime aikoina!.


SHERRYVIINIETIKALLA MAUSTETTU SIPULIPIIRAKKA
    
Pohja
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
½ tl suolaa
1 keskikokoinen omena (kirpeä lajike, esim. Granny Smith)
150 g kylmää voita (käytin sinistä Keijua)
2-3 rkl silputtua tuoretta salviaa
1 rkl sherryviinietikkaa
(kylmää vettä)

Täyte
n. 700 g salottisipuleita
2 l vettä
½ dl oliiviöljyä
4 tuoretta timjaminoksaa
½ dl sherryviinietikkaa
½ tl suolaa

Valmista ensin pohjataikina. Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Kuori omena ja raasta se karkeaksi. Lisää omenaraaste, kuutioitu voi ja silputtu salvia jauhoihin. Nypi tasaiseksi. Lisää viinietikka ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Jos taikina on liian murenevaa, lisää tilkka kylmää vettä. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta se jääkaappiin noin tunniksi.

Valmista täyte. Kiehauta vesi kattilassa ja laske siihen sipulit. Anna sipuleiden seistä vedessä 10 minuuttia, minkä jälkeen kuoret irtoavat helposti. Jätä kantaa sipuleihin, niin ne pysyvät paremmin koossa kypsennettäessä. Halkaise kuoritut sipulit keskeltä kahtia.

Kuumenna öljy pannussa. Lisää kuoritut ja halkaistut sipulit ja timjaminoksat. Paista keskilämmöllä välillä sekoittaen noin 10 minuuttia tai kunnes sipulit saavat hieman väriä. Alenna lämpöä ja nosta kansi pannun päälle. Hauduta sipuleita vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne pehmenevät ja karamellisoituvat. Sekoita muutaman kerran hauduttamisen aikana. Lisää viinietikka pannuun. Jatka hauduttamista ilman kantta välillä sekoittaen, kunnes neste on täysin haihtunut. Mausta suolalla. Nosta pannu pois levyltä.

Pane uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kauli taikina kevyesti jauhoitetulla alustalla soikeaksi, noin 2-3 mm paksuiseksi levyksi. Nosta taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Jaa sipulit taikinapohjalle, mutta jätä reunoille tilaa noin 2-3 cm. Käännä reunat ylös. Voitele reunat halutessasi vatkatulla kananmunalla (itse skippasin tämän). Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia tai kunnes piirakka saa kauniin värin. Tarjoa piirakkaa manchego- tai zamoranojuuston ja salaatin kanssa.
 

Vappu oli ja meni, mutta ennen kuin ryhdyn avautumaan sen ruoka-annista, paneudun erääseenkin hieman vanhempaan luomukseen. Kävi nimittäin niin, että havahduin eräänä sunnuntaina tunteeseen, jossa makunystyräni selvästi halajivat jotakin arkista ja tuttua, mutta periaatteessa kuitenkin uutta. Uneliaalta kokilta olin onneksi bongaillut tämän riisitonnikalavuoan, joka jouti siis testattavaksi. Hyvää tästä tuli, vaikka ohje joutuikin lievän värkkäilyn koulimaksi viikonpäivän ja kaappien ja lähi-Siwan karun annin tähen!


RIISI-TONNIKALAVUOKA

2 dl ohra-riisisekoitusta
4 dl vettä
öljyä
kasvisliemikuutio
n. 10 cm pätkä purjoa
1 prk tillimaustettua tonnikalaa
2 munaa
2½ dl maitoa
sitruunapippuria
timjamia (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin tuoretta tilliä)

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa tai kasarissa ja lisää riisit. Kuullota riisejä muutama minuutti ja lisää vesi, sekä kasvisliemikuutio. Keitä kypsäksi.

Voitele uunivuoka ja kauho riisit, tonnikala ja hienonnettu purjo joko kerroksittain tai kuten minä, eli sikin sokin sekaisin. Sekoita munat ja maito erillisessä kulhossa ja mausta sitruunapippurilla ja timjamilla. Kaada seos vuokaan ja nakkaa laatikko 180-asteiseen uuniin noin 30-40 minuutiksi.

Solanum melongenan, eli tovereiden kesken munakoison, käyttö on kutkuttanut ja kiinnostanut minua jo pitkään, sillä tunnen oloni aina yhtä onnettoman neuvottomaksi tuon purppuran vihanneksen edessä. Blogini toki paljastaa, että osaan valmistaa siitä ainakin munakoisorullia ja sienimunakoisopyöryköitä, mutta kerrottakoon nyt sekin surullinen fakta, että niihin taitoni todellakin jäävät.

Onnekseni pikkuinen koisomaailmani avartui edes hieman lisää, kun äkkäsin taannoin Kulinaarimurulasta marinoitujen munakoisojen ohjeen. Nämä liemessä lilluneet koisosiivut sopivat niin lisukkeiksi, kavereiksi salaatteihin kuin leivänpäälliseksi ja ape on todella helppo valmistaa. Hyviä siis ovat.

MARINOITU MUNAKOISO

munakoiso
suolaa

Marinadi:
n. 1/2 dl oliiviöljyä
n. 1/3 dl balsamicoa
loraus seesamiöljyä
1-3 valkosipulinkynttä
(pätkä tuoretta chiliä)

Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja siitä vielä puoliksi puolikuun muotoon. Asettele palat somasti leivinpaperin päälle uuninpellille. Ripottele siivuille suolaa ja nakkaa pelti 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Älä kuitenkaan polta koisoja, sillä tarkoitus on vain ruskistaa ja laiskistuttaa viipaleita.

Sekoita marinadi kannellisessa kipossa ja heitä joukkoon uunissa käytetyt, vielä hieman lämpimät munakoisosiivut. Ravista ja hölskytä ja heitä purnukka jääkaappiin. Marinoidut munakoisot ovat parhaimmillaan vuorokauden marinoinnin jälkeen.


Itse loppusijoitin munakoisoni tähän kreikkalaishenkiseen salaattiin, jossa on jäävuorisalaatin ja koisojen lisäksi rucolaa, fetaa, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä pinjansiemeniä. Sudin munakoisoista valkosipulinkynsien murut pois ennen salaattiin lisäämistä ja itse marinadista syntyi loistava salaattikastike siivilöityäni valkosipulit pois. 

Lukukauden viimeiset tentit ja työ eivät toki ole tappaneet tällä kertaa kiinnostustani ruokaa kohtaan, mutta tämän blogin päivitys ei ole ehkä ollut priorisoituna aivan tärkeimpien tehtävien joukkoon. Yritän jatkossa olla taas aktiivisempi ja tyhjätä tursuavia tiedostojani viime viikkojen ruokakuvista ja kokeiluista. Kaikennäköistä on nimittäin tullut tehtyä - hyviä sekä outoja pöperöitä.

Eilen makean ja (taas vaihteeksi) suklaan himoisena päädyin paistelemaan tätä Tofu for Twon ihanaa piirakkaa. JA ON MUUTEN HYVÄÄ! Silken tofun ja marjojen suhdetta olen ylistänyt ennenkin ja nyt tämä kaikki vielä yhdistettynä suklaan kanssa. Ei auta oikein muu, kuin istua alas, nauttia ja läskistyä.


SUKLAAVADELMAPIIRAKKA

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ dl sokeria
100 g vegaanista margariinia kylmänä (sinistä Keijua)
4 rkl kylmää vettä tai esim. kauramaitoa (itse käytin soijakermaa)

Täyte
200 g pakastevadelmia
300 g silken eli pehmeää tofua
½ dl maustamatonta soijajogurttia
2 rkl perunajauhoja
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
1½ dl sokeria

Valmista ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi margariini jauhojen joukkoon. Lisää lopuksi neste ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Painele pohja voideltuun vuokaan ja esipaista sitä 175 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 15 minuuttia.

Täyte sekoittuu parhaiten tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Eli nakkaa kaikki aineet vain kulhoon ja aja rum rum tasaiseksi, vaaleanpunaiseksi tahnaksi. Kippaa täyte esipaistetun pohjan päälle. Jos tahdot, raasta pinnalle tummaa vegaanista suklaata. Paista piirakkaa 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia ja jäähdytä ennen tarjoilua. Mielestäni tämä on parasta jääkaappikylmänä.

Selittelyn aika. Blogini hosti Livejournal on määritellyt kuppasen kymmenen URL:n rajan linkkilistoille, mistä johtuen Kurpitsamoskan listaamat linkkivinkitkään eivät ole päivittyneet ja kasvaneet ihan sitä tahtia, mitä olen uusia mainioita blogeja löytänyt. Yritän lähiviikkoina selvittää, voiko asialle tehdä jotain, ja jos ei, niin saatan poistaa koko linkkilistan, koska eihän se nyt ole reilua mainostaa vain kymmentä blogia, kun luen itse triplasti useampaa. Asiaa hyvittääkseni ajattelinkin tällä kertaa mainostaa muutamaa suosikkiruokablogiani, jotka eivät löydy linkkivinkeistä.

• Hannan soppa - Ikäiseni kokkiopiskelija tekee vähintäänkin kuolattavia aterioita. Vaikka kaikki ruoat eivät olekkaan makuuni eläimellisten raaka-aineiden takia, löydän silti itseni usein ruudun takaa läähättämästä silkan esillepanon takia. Kadehdittavaa!

• Yrttipurkki maustehyllyssä - Vegaani/freegani Annin blogi hivelee jokaista aistia ja tarjoaapa tuo runsaasti myös ruokatietoutta lämpimällä ja maanläheisellä otteella sekä erityisesti visuaalisuudella. Tiesittekö esimerkiksi sitä, että rusinan rautapitoisuus on samaa luokkaa, kuin naudanlihan? Löysin blogin itse asiassa vasta viikko sitten, mutta kauanko sitä ihminen muka tarvitsee aikaa ihastuakseen?

• Chilipaprika on Vasemmistoliiton kasvissyöjänaisten ylläpitämä sivusto. Kanssasisarien ruokaohjeiden joukkoon mahtuu myös päivänpolttavaa ja asiallista politiikkaa ja eettisiä näkökantoja, joista poliittisesti oikeammallekkin suuntautuneet saavat varmasti jotain irti. Vai onko joukossamme muka joku, jonka mielestä esimerkiksi ruoan hinnan nousua EI pitäisi pysäyttää?

• Kulinaarimuruja - Välispiikin blogin tietävät varmasti kaikki ruokablogaajat, mutta muillekkin tiedoksi, että siihen kannattaa ehdottomasti tutustua. Murkina kun on useimmiten kaukana arkisimmista eväistä (onhan blogin nimikin Kulinaarimuruja...), mutta silti sopivan simppeleitä kotonakin kokeiltavaa. Tykkäilen myös kovasti Välispiikin sulavasta tavasta kirjoittaa, eli kyllä tätä blogia lukee!

• Polkkapossu - Kulinaarimurulasta toiseen ruokablogiguruun, polkkaavaan possuun, joka ei taida myöskään kaivata esittelyjä. Hurmaavan sanasieppoilun ohessa olen koukuttautunut siihen jännitykseen, joka syntyy, kun ei tiedä, mitä possulasta  seuraavaksi löytyy: jotain perinteikästä, vaiko esimerkiksi kummallista banaaniketsuppia? Ruoan ohella oppii monesti myös paljon tietoa ja taustaa purtavasta ruuasta, jota arvostan ja kiitän.

• Prinsessakeittiö - Tämän blogin hohto löytyy siitä, että sen ruuista päätellen ylläpitäjä syö kuin ravintolassa päivästä toiseen. Spaghetti al nero di seppiaa, paahdettua ankkaa ja appelsiinirisottoa, valkoviinissä haudutettu chorizopataa, marinoituja mansikoita sitruunavaahdossa... Tunnustan, että toisinaan hieman sylettää litkiä laihaa linssisoppaa täällä ruudun toisella puolella ja kuolata mokomia. Ruokien lisäksi blogi tarjoaa paljon infoa kyseisistä ruuista, mikä on ilahduttavaa, koska niin, mikä ihmeen spaghetti al nero di seppia?

• Reseptirosvo - Ra-kas-tan tämän blogin ruo-ka-ku-vi-a! Kohtalokseni onkin jo koitunut tämän ohjerosmon makeat leivonnaiset ja kakut, joista juuri erästäkin päädyin ymmärrettävistä syistä kokeilemaan eilen. Myös salaatteja katsellessani olen liponut huuliani merkitsevästi.

Lisääkin näitä blogeja olisi ja enhän päässyt vielä edes mainitsemaan ulkomaalaisia tuttavuuksia! Nyt on kuitenkin lähdettävä polttamaan viimeisiä Finnkinon joululahjalipandereja varmasti maailman surkeimpaan komediaan, jonka itse vieläpä valitsin. Palaan siis astioille joskus myöhemmin ja yritän potkia itseäni tyhjentämään myös kamerani muistikorttia, jonne on arkistoitunut jo jos jonkinmoisia pöperöitä kuluneen viikon ajalta

Keittiöömme pesiytyi muutama viikko sitten leivänpaahdin. Se paahtaa leipiin pääkalloja!  Paahdinhan on siitä hämmentävä kapistus, melkein jopa turhake, että elettyäni sitä ilman kolme vuotta en kaivannut paahdettua leipää pätkääkään, mutta nyt kahden viikon jälkeen en taas käsitä, kuika sitä ilman on voinutkin elää. Käsitättekö te?

Oma mieltymykseni syödä paahtoleipää haiskahtaa muuten melko mannermaiselta aamiaiselta, eli kermajuustolta ja marmeladilta. Ah, marmeladia! Jotain tästä kertoo sekin, että lapsuuteni ulkomaanmatkoilta parhaiten mieleeni on jääneet nimenomaan ne hotelliaamiaisella hotkitut marmeladileivät - ei niinkään koetut ja nähdyt nähtävyydet ja muut elämykset.

Nyt aikuisempana ja ihan kotioloissakin teki taas mieli noita makeita paahtoleipiä, mutta kaupan lisäainehyytelöitä välttääkseni päätin tekasta hillot itse. Ohjeena käytin tätä Maku-lehdestä (1/08) löytynyttä hilloketta. Lehdessähän suositeltiin sitä voimakkaiden juustojen kera, mutta mikä kelpaa juuston pinnalle, kelpaa minusta aina paremmin paahtoleivälle. Valmiista hillokkeesta tuli muuten todella makeaa, mikä ei tosin haittaa minua, ja chili toi aika kutkuttavaa vaihtelua.  Hyvää!


CHILI-OMENAHILLOKE
(n. 250 ml)

3 isoa talviomenaa
1½ dl sokeria
1 punainen chili

Kuori omput ja leikkaa ne lohkoiksi. Poista siemenkota ja viipaloi omenat. Pane palat sokerin ja hienonnetun chilin kanssa kattilaan ja anna seistä jääkaapissa viisi tuntia. Nosta kattila liedelle ja anna kiehua parikymmentä minuuttia. Jäähdytä.

Mummini luona on mahtavaa vierailla. Maistuvan kotiruoan ja kotiin kannettavien herkkusäkkien lisäksi kaappeihini kun on kulkeutunut niiltä visiiteiltä mitä kirjavin kokoelma ruokakirjoja, yleensä kymmeniä vuosia vanhoja ja vähemmän "arvokkaita", eli jonkin aikakauslehden kylkijäisinä saatuja. Niiden plärääminen tuntuu aina kuin loikalta kauas muinaishistoriaan, sillä trust me, ruokakuvissa ja itse ravinnossa ON olemassa selkeitä trendejä vuosikymmenten mukaan. Sanoisin, että esimerkiksi terveys ja ruokien keveys eivät ole olleet POP vielä kovinkaan kauan.

Tämä lasagne on imetty Apu-lehden vuonna -93 julkaisemasta ApuPata porisee iloisesti -kirjasta. En edes yritä kieltää, etteikö tämä olisi epäterveellisintä, mitä olen koskaan saanut aikaan, mutta joutavan hyvää se silti oli silkan pastan, tölkkiparsan ja rasvan comboksi! Alkuperäisen lakto-vege-ohjeen operoin muuten vegaaniseksi, joten elukkarasvalta tuli sentään säästyttyä. Soijajuuston sijasta voi silti siis käyttää myös kermajuustoa.


PARSALASAGNE

3-4 tlk vihreää ja valkoista tankoparsaa
8-10 lasagnelevyä

Juustokastike:
3/4-1 dl venhäjauhoja
3 rkl sinistä Keijua
5 dl maitoa (riisi-, kaura- tai soijamaitoa)
2 dl parsatölkkien lientä
n. 150 g sulatukseen soveltuvaa soijajuustoa (Cheezly Edam)
2 rkl kasvisfondia

Aloita valmistamalla juustokastike. Sulata paksupohjaisessa kattilassa rasva ja kiehauta siinä jauhot. Lisää maito ja parsatölkkien liemet. Kuumenna ja sekoittele, kunnes kastike on sakeaa ja sileää. Lisää paloiteltu juusto ja kasvisfondi. Pidä kastike kuumana ja sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Älä keitä enää voimakkaasti.

Levitä uunivuuan pohjalle harvakseltaan parsatankoja tai -paloja. Asettele niiden päälle lasagnelevyjä, juustokastiketta, jälleen parsaa jne. Jätä muutama parsatanko viimeisen lasagnelevyn päälle. Peitä lopuksi reilulla kerroksella juustokastiketta. Raasta pinnalle vielä hieman juustoa.

Peitä vuoka lautasella tai kannella ja jätä se odottamaan keittiön pöydälle, sillä lasagnelle tekee hyvää, jos se saa seistä huoneen lämmössä ½-1 tuntia ennen kuin panet sen uuniin. Kun uuni on kuumentunut 175-200 -asteiseksi, työnnä lasagnevuoka ilman kantta uuniin ja kypsennä 50-60 minuuttia.

Alan olla jo melko vakuuttunut siitä, ettei suklaa-addiktioni ole kuolemassa mihinkään. Taisteltuani viikon takaisen Rocky Road -kaakkuni vatsaan ilman överin överiä teki edelleen mieleni jotain suklaapitoista mässättävää. Huoh! Ulkomaalaisiin vegaaniruokablogeihin jälleen koukuttautuneena löysin sitten parikin suklaakeksien ohjetta, joista päädyin käyttämään Wednesday Foodin reseptiä. Suklaana käytin jotain 75%:sta Viron tuliaista, joka saattoi tuoteselosteen mukaan sisältää pieniä määriä maitoa, mutta joka noin periaatteessa oli siis täysin kasvisperäistä.


SUKLAA-MAAPÄHKINÄVOI-COOKIET

2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 dl sinistä Keijua sulana (tai öljyä)
1 dl tummaa sokeria
1 dl vaaleaa sokeria
1 tl vailjasokeria
2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3 rkl riisimaitoa (tai vahvaa kahvia)
6 rkl maapähkinävoita
n. 100 g tummaa (vegaanista) suklaata

Sekoita pellavansiemenrouhe 0.5 desiin vettä ja jätä rouhe turpoamaan.

Yhdistä rasva, sokerit ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi. Sotke erillisessä kulhossa jauhot ja sooda keskenään. Lisää jauhojen joukkoon sokerirasvaseos parissa osassa koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon myös maapähkinävoi, maito ja turvonnut pellavansiemenrouhe nesteineen. Rouhi suklaa isohkoiksi paloiksi ja vaivaa ne taikinan sekaan.

Muotoile taikinasta pieniä palloja ja painele ne keksin muotoon leivinpaperilla päällystetylle pellille. Katso, että jokaiseen keksiin tulee suklaapaloja. Paista keksejä 175-asteisen uunin ylimmällä tasolla noin 10 minuuttia.

Obsessioni erilaisiin tahnoihin ja dippeihin on ja pysyy, joten kun Liemessä-blogi vastasi Lettupannulan salamahaasteeseen mustapapulevitteellä, seurasin tottakai kuin aasi porkkanaansa. Ohjeena tosin käytin Lettupannulan versiota.

Hummuksen aiheuttamien kikherneövereiden jälkeen sanoisin, että parempaa tököttiä en ole saanut hetkeen. Herkkua! Mustapapu todellakin maistuu hitusen pähkinäiseltä, enkä enää liiemmin ihmettele tätä Apinakeittiön mustapapu-brownietakaan.


MUSTAPAPULEVITE

2,5 dl mustapapuja (liotettuna ja keitettynä tai suolaveteen säilöttynä purkista)
2 valkosipulinkynttä
pala tuoretta chiliä ilman siemeniä
2 rkl öljyä
suolaa maun mukaan
(vettä tarpeen mukaan)

Liota ja keitä pavut ohjeiden mukaan, mikäli käytät kuivattuja papuja. Tölkkipavut voit vain valuttaa ja huuhdella. Sekoita ainekset sauva- tai monitoimisekoittimessa ja mausta.

Tein ikävän havainnon, etten ole valmistanut lempparisuokkarivihanneksestani punajuuresta mitään ainakana viikkoihin. Se on pitkä aika se, joten en joutunut kauaa puhumaan itseäni ympäri kokeilemaan eilen Välispiikin koukuttavan houkuttelevaa punajuuri-vuohenjuustopiirasta. Ja tiedättekö, siitä tuli hyvää, vaikka vatsani ei olisi vastaan potkinut, mikäli vuohenjuusto olisi maistunut piirakassa hieman voimakkaamminkin. Pohjana käytettyyn ruis-perunataikinaan olen muuten täysin rakastunut. Viimeeksi viikko sitten sulatin mokoman ja tein siiderisipulipiirasta, josta ei kuitenkaan tullut kummosta. Ei ainakaan yhtä hyvää, kuin tästä.


PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOPIIRAS

1 pkt Sunnuntai ruis-perunataikinaa
3 keskikokoista punajuurta
1 vuohenjuustopyramidi
1 dl ruokakermaa (käytin soijakermaa)
2 luomumunaa
loraus Balsamicoa
2 rkl kuivattua salviaa
mustapippuria ja suolaa

Keittele punajuuret kypsiksi ja sulata valmistaikina. Taputtele sulanut taikina vuokaan ja esipaista 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa alimmalla tasolla. Kuori ja raasta karkeasti kypsät ja jäähtyneet punajuuret ja levitä raaste pohjan päälle. Sekoita ruokakerma ja vuohenjuusto tasaiseksi erillisessä kulhossa. Nakkaa joukkoon munat ja vispilöi niiden rakenne rikki. Mausta lorauksella Balsamicoa, kuivatulla salvialla, suolalla ja pippurilla. Kaada juustoseos punajuurten päälle ja paista piirasta uunissa 20-30 minuuttia. Tarjoile haaleana.

Koulutoverini meni ja vanheni neljännesvuosisadan ikäiseksi, mitä juhlimme menneenä viikonloppuna. En noin yleensäkkään ole kovinkaan suunnitelmallinen ihminen, josta johtuen tajusin vasta pari tuntia ennen bailuihin lähtöä, ettei minulla ole lahjan lahjaa vietäväksi. Ei siis sillä, ettenkö olisi muka voinut mennä juomaan kaljaa ja pelaamaan Nintendo Wiitä kyseisen pojan yksiöön ilmankin, mutta jotain päätin  loihtia silti kasaan ja se jotain oli tällä kertaan vähän kummallisen näköinen läjä erittäin kummalsen näköisiä muffinsseja. Sanotaanko niitä nyt siis valkosuklaamustikkamuffinsseiksi?


Ohje on identtinen jo aiemmin tekaisemieni valkosuklaamuffinssien kanssa sillä pienehköllä erotuksella, että kaakaojauhe on näissä unohdettu ja tilalla on 2 dl pakastemustikoita. Maidonkin korvasin Alpron maustamattomalla soijajogurtilla, kun maitoa ei ollut ja soijakermaa en raaskinut käyttää. Ja tulipa muutes aikas hyviä, vaikka itse kehunkin! Taidan tosissani lämmetä eniten marjamuffinsseille, vaikka ei tuo suuhun sulanut valkosuklaakaan vastaan potkinut. Näitä tekis vaikka uudestaan!

Ihanaiset tomaatit olivat kokeilleet jokin aika sitten satay-nuudeleita. Tunsin itseni aikamoiseksi turvenuijaksi, sillä en muistanut koskaan edes maistaneeni satay-soossia, joten inspiroiduin ja kokeilin tätä yksinkertaista ohjetta tofun ja  laiskasti pakastevihannesten kera. Koska mikään, mikä maistuu taikka haiskahtaa Snickerssiltä, ei voi olla pettymys, oli tämän ruoan menestys aika lailla taattu alusta lähtien. Mainiointa!

SATAY-KASTIKE

1 pieni sipuli silputtuna
1 rkl öljyä
125 g maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
1,25 dl kookosmaitoa
2 rkl makeaa chilikastiketta

Kuullota sipulisilppua pannulla ja lisää loput ainekset. Paista seosta, kunnes se on tasaista. Jos käytät kastiketta tofun kanssa, kannattaa se sekoitella ja keitellä valmiiksi parisen tuntia ennen muun ruoan valmistusta, sillä voit marinoida tofua satayssa. Toimii meinaan!

HA HA, said the clown. Jos luulinkin vetäneeni viikon takaisilla minttusuklaaruuduillani suklaaöverit koko suloisen loppuelämäni tarpeeksi, en varmasti voinut olla enempää väärässä. Ryhdyinkin nimittäin harrastamaan riehakkaita retriittejä kauppojen karkkihyllyille poistuen niiltä harvoin tyhjin käsin ja eilen huomasin rouskuttaneeni 7 isoa country-cookieta putkeen vain, koska niissäkin oli herranjumala suklaata. Ou jesh, I'm probably addict, enkä edes tiedä, mistä tämä johtuu. Stressistä? Sydänsuruista? Anyone? Sen sentään tiedostan, että tämä on kaukana tavallisesta normaaliin suklaankulutukseeni peilattuna.

Syystäkin rupesin miettimään, mihin moinen riippuvuus voi pahimmillaan johtaa? Tällä hetkellä sanoisin, että Rocky Road -kakkuun, sillä olin oletettavasti melko surullinen näky rakennellessani sitä eilen jumalattoman karkkiläjän keskellä suupielet ruskeina. Ja nyt lopputuloksen äärellä en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa: halkaisijaltaan 20 senttinen kökkäre silkkaa sokeria ja rasvaa! Tähän sitä on siis tultu! Viimeinen kysymys kuuluu enää, että mitähän sille tekisi? ;)


ROCKY ROAD -KAKKU

200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
200 g värikkäitä vaahtokarkkeja (paloiksi leikattuina)
150 g Amerikan-pastilleja
2 dl karkeaksi rouhittuja pähkinöitä (itse käytin pistaasi- ja hunjapaahdettuja maapähkinöitä)
värikkäitä nomparelleja ja strösseleitä.

Vuoraa 20 cm halkaisiljaltaan oleva irtovuoka leivinpaperilla. Sulata maitosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita noin kolmasosa  vaahtokarkeista suklaasulaan. Kaada seos kakkuvuokaan ja levitä tasaisemmaksi kerrokseksi. Ripottele päälle lisää vaahtokarkkeja ja puolet Amerikan-pastilleista ja pähkinöistä.

Sulata tumma suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Kaada suklaa vuokaan mahdollisimman tasaisesti. Lisää päälle loput vaahtokarkit, rakeet ja pähkinät. Ripottele päälle nonparelleja ja strösseleitä. Anna kakun jähmettyä peitettynä viileässä tai huoneenlämmössä.

Kasvispöperöiden ehdoton parhaus piilee mielestäni niiden luonnollisessa värikkyydessä, mitä tämä seuraava soppa ei kaikessa liemen harmaudessaan todellakaan edusta. Mutta mitäs se haittaa, kun maku on HY-VÄ? Takalistoon potkijana sen toteuttamisessa toimi Me-lehti 4/08 tofu-broisku-sienikeitollaan, joskin hieman taiteilin ainemäärien kanssa.  


TOFU-SOIJASUIKALE-SIENIKEITTO

1½ dl soijasuikaleita (mitattu kuivina)
valkosipuliöljyä ja balsamicoa marinointiin

1 pkt (270g) maustamatonta tofua
valkosipuliöljyä TAI oliiviöljyä ja 3 valkosipulinkynttä
1½ tuore chili
½ dl limemehua
1 tl jauhettua inkivääriä

1 sipuli
n. 8 dl vettä
3 rkl kasvisfondia
1½ dl ananasmehua
1 dl pikariisiä
100 g siitakesieniä

Tarjoiluun: tuoretta korianteria

Keitä suikaleita pussin ohjeen mukaan. Valmista marinadi valkosipuliöljystä ja lorauksesta balsamicoa. Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös tavis öljyä ja murskata joukkoon valkosipulinkynsiä. Kaada turvonneiden suikaleiden keitinvesi pois, nakkaa suikaleet ja marinadi kannelliseen kulhoon ja anna marinoitua kahdesta tunnista seuraavaan päivään.

Marinoi seuraavaksi tofu. Kuutioi tofu ja paista kuutioita muutama minuutti valkosipuliöljyssä. Voit käyttää tässäkin tavallista öljyä, mutta murskaa silloin muutama valkosipulinkynsi marinadin joukkoon. Silppua chili ohuiksi siivuiksi kulhoon ja lisää joukkoon limemehu, inkivääri ja lopuksi kevyesti paistettu tofu. Jätä tofukin marinoitumaan kahdesta tunnista seuraavaan päivään.

Hienonna sipuli ja kuullota sipulisilppua kookkaan kattilan pohjalla öljytilkassa muutama minuutti. Lisää vesi, kasvisfondi, ananasmehu ja riisit kattilaan. Keitä 5-10 minuuttia, kunnes riisit ovat miltein kypsiä (keittoaika riippuu siis riisin kypsymisnopeudesta). Kippaa kattilaan marinoidut soijasuikaleet, tofu ja tofun marinadi.

Silppua sienet ja paista niitä ujosti paistinpannulla. Siirrä sienet keiton joukkoon. Tarkista maku. Silppua valmiin keiton päälle tuoretta korianteria juuri ennen tarjoilua.