Ystäväni ilmeisesti tuntevat minut, sillä harvemmin  kukaan heistä pyytää enää kylään kahville tai teelle, vaan kutsu käy yleensä sanoin ”voitais vaikka kokata jotain”. Näin myös viime torstaina, jolloin ihanan munkkiniemeläisen kolmion keittiöntasot täyttyivät herkullisen pad thain aineksista. Resepti on kasviskeittokirjailijaikonin Celia Brooks Brownin New Vegetarian –kirjasta, joka tosin ei ole tällä hetkellä hyllyssäni, vaan kokkaavalla naapurillani, jonka blogista tämän otin. Käy se näinkin!

PAD THAI (2-3 hengelle)

4 rkl öljyä
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g leveitä riisi- tai munanuudeleita (kuivapaino), ohjeen mukaisesti muutaman minuutin ajan kiehautetussa vedessä liotettuja ja valutettuja
100 g lehtivihannesta: me käytimme suikaloitua kiinankaalia
1 suuri porkkana karkeaksi raasteeksi raastettuna
4 rkl tamarinditahnaa ja/tai 2 rkl limetinmehua
4 rkl sweet chili -kastiketta
3-4 rkl soijakastiketta
100 g ituja, esim. mung-pavun ituja
suolapähkinöitä

Kuumenna wokkipannu hyvin kuumaksi, lisää öljy. Lisää nuudelit ja munat, sekoita kuumalla pannulla jatkuvasti nostellen noin kahden minuutin ajan, kunnes munat ovat hieman kypsyneet. Lisää loput ainekset ja wokkaa edelleen 3-5 minuutin ajan. Jaa kulhoihin ja tarjoile pähkinöiden kanssa.

Kun lyhyt mutta odotettu viikonloppu täyttyy spontaaneista menoista ja on otollinen ajantajun katoamiselle, on nerokasta rakentaa jääkaappiin valmiiksi iso herkkusalaatti odottamaan nälkäistä lusikoijaansa, joka voi kotiintua joko kolmelta yöllä tai vasta seuraavana iltapäivänä. Tällä kertaa salaattiin sukelsi vihreässä pestossa marinoitua mozzarellaa, kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia, punasipulia, marinoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja sekä P&S:n herkullisia savustettuja cashewpähkinöitä. Peston takia salaatti ei kaipaa erillistä kastiketta ja kokonaisuus voittaa eittämättä transrasvaisen pikaruuan mennen tullen. Nam!
 

Bulgur tuli taannoin tutuksi osana paellaa ja samoilla vehnäsuurimoilla ja idealla pyöräytin alkuviikosta myös tämän herkullisen mössön. Ohje on ujo variaatio eräästä Veganomiconin reseptistä, jonka päätähtenä olisi ollut quinoa. Miksihän se aine on aina loppu lähikaupoistani (myös parin korttelin päässä sijaitsevasta Ekolosta!), kun sitä tarvitsisin?

PÄHKINÄINEN ANANASBULGURPAISTOS (neljälle)

2 dl bulguria
1,5 dl ananasmehua
1,5 dl vettä
1/4 tl soijakastiketta

pieni kourallinen cashewpähkinöitä
3 rkl maapähkinäöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
pieni pala inkivääriä
1 punainen paprika
kourallinen jäisiä herneitä
tuoretta basilikaa ja minttua
1 tlk ananasta
3 rkl soijakastiketta
1 rkl kasvisfondia

Valmista bulgur keittämällä sitä ananasmehu-vesi-soijakastikeseoksessa pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä välin cashewpähkinät miedossa lämmössä kuivalla pannulla ja siirrä syrjään. Hienonna tai kuutioi sipuli, valkosipulinkynnet, chili, paprika ja tuoreet yrtit ja kaiva tämän jälkeen kaapistasi isoin omistamasi pannu/kasari (mieluiten wokpannu). Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli ja valkosipuli. Kun valkosipuli alkaa tiristä, lisää joukkoon chili ja inkivääri. Paistaa noin 2 minuuttia ja lisää paprika sekä herneet. Paista vielä noin 3-4 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmenneet ja herneet ovat kirkkaan vihreitä. Lisää vielä hienonnettu basilika ja minttu sekä lopuksi ananas ja valmis bulgur. Mausta ruokaa soijakastikkeella ja kasvisfondilla ja tarjoa kuumana. Lisää halutessasi viipaloitua limeä valmiin ruoan päälle ennen tarjoilua.

Hiivavammaisena kajoan äärimmäisen harvoin pulliin, mutta muffinit ovat kahvipöydässä se heikko lenkkini siinä missä suklaa-ihan-mikä-vaan. Omaksi onnekseni muffinien valmistamistakaan ei voi missään nimessä kuvailla vaikeaksi - sen kuin vain sotken kuivat ja märät ainekset. Tästä syystä muffinipeltini onkin huomattavan suuressa kulutuksessa talouteni kokoon ja ylibuukattuun elämääni nähden. Niin myös viime perjantaina, jolloin minua ihastutti Bella Vanillan pekaanimuffinit. Olin niitä valmistaessani ahmia jo taikinan omaan napaani, mutta kelpuutin nämä herkuiksi myös uunissa oleilun jälkeen.

PEKAANIMUFFINIT (12 suurta)

350g vehnäjauhoja
200g sokeria
1,5tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125g pekaanipähkinöitä (100g rouhittuna ja 25g koristeeksi)
3 luomumunaa
3dl luomumaitoa
1,5tl vaniljauutetta
160g/2dl sulaa margariinia/voita
200g tummaa suklaata rouheena

Rouhi pekaanipähkinät rouheeksi yleiskoneella tai käsin ja sekoita ne keskenään kuivien ainesten kanssa. Sekoita kosteat ainekset keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat ainekset kosteisiin ja sekoita vain sen verran, että taikina on sekaisin. Lisää suklaarouhe. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja koristele yksittäisellä pekaanipähkinällä. Paista muffineita 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia.
 

Bella Vanillan Rossanan loihtima kana-cashewpähkinäkastike löytyi koneeltani taannoin oveliin kirjanmerkkeihin ujutettuna ja eilen myös lautaseltani. Toki ilman kanaa siis, sillä, kuten Rossana oli ohjeistanut, tässä vegeversiossa näyttelivät pääosaa vain herkkusienet. Alkujaan ohje on kuulemma Baljekarin, Fernandezin, Husainin ja Kananin Suuresta intialaisesta keittokirjasta, jota palavasti himoitsen myös itselleni, mutta kun tästä versiosta puuttuvat niin kanat, rusinat kuin tuore korianterikin, voidaan kai jo jättää hyvästit lähdetiedoille.

SIENI-CASHEWPÄHKINÄKASTIKE

1 sipuli
1 rkl tomaattipyreetä
pieni kourallinen cashewpähkinöitä
1 tl garam masala -mausteseosta
1 murskattu valkosipulinkynsi
chilijauhetta
½ rkl sitruunamehua
kurkumaa
suolaa
1 rkl maustamatonta (soija)jugurttia
öljyä paistamiseen
200 g herkkusieniä
1½ dl vettä

Surrauta sipuli, tomaattipyree, pähkinät, garam masala, valkosipuli, chilijauhe, sitruunamehu, kurkuma, suola ja jugurtti tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Kuumenna tämän jälkeen öljy pannulla ja kuullota maustetahnaa keskilämmöllä pari minuuttia. Varo polttamasta sitä! Lisää lohkaistut sienet, kaada vesi päälle ja kiehauta. Anna hautua matalalla lämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes sienet ovat hieman kypsyneet.

Pssst. Tiedättekö miltä tuntuu tehdä samaan aikaan kahta osa-aikatyötä, joista toinen kantaa myös vaatimattomasti titteliä opinnäytetyö, sekä yrittää suorittaa säädyllisin tuloksin koulua, joka ihanuus on siunannut loppuvuoden muun muassa kahdeksalla tentillä? Minulla alkaa olla tässä vaiheessa jo joku käry asiasta, joten saas nähdä, kuinka tämä blogi hiljenee jouluun asti, vai hiljeneekö lainkaan. Tapanani kun on tehdä stressaantuneena juuri niitä asioita, joita ei kuuluisi ehtiä edes ajatella.

 

Bella Vanillan mahtava aamupalapostaus sai muistamaan, että minullahan on jemmassa Jamie Oliverilta pöllitty ohje pukkollasta, eli mössöstä, jonka nimi kuulostaa todella väkisin keksityltä ja hölmöltä. Jamie itse yrittää tosin selventää Alastoman kokin paluu -kirjassaan intialaisen pukka-sanan tarkoittavan alunperin oikeata tai aitoa, mutta kertokaa toki minulle, jos keksitte, millä tavalla se liittyy aamiaiseen, joka ei ole mysliä eikä puuroa, vaan jotain siltä väliltä.

Aamiainen on etenkin arkisin minulle se päivän tärkein ateria. Ilman täyttävää apetta kun jään ikään kuin horrokseen koko aamupäiväksi ja ryhdistäydyin vain kiukutteluun (iso sori vain opiskelutovereille...). Kunnon satsi kotitekoista mysliä jogurtin ja marjojen kera, tai kaurapuuro hedelmien kaverina, onkin normaalein aamiaiseni, joskin viikonloppuisin on vapaus soveltaa ja mässätä vaikka lähikaupan uunituoreilla sämpylöillä juustojen kanssa, tai maailman parhaimmalla appelsiini-viikunasalaatilla. Ihan äkkiseltään en myöskään keksi mitään parempaa, kuin hotellin täydelliset aamiaiset munakokkeleineen, karjalanpiirakoineen, hedelmineen ja ylellisine leivänpäällisineen, joten ihmettelen suuresti sitäkin ystävääni, joka juuri tunnusti jättävänsä ne reissuillaan aina väliin, koska aamuisin ei kuulemma vain maistu mikään.

Takaisin kuitenkin pukkollaan, joka oli hyvää, mutta joka ei missään nimessä voita esimerkiksi kotitekoista mysliä. Raastettu omena oli kuitenkin hauska lisä vettyvien kaurahiutaleiden joukossa ja täyttihän tämä pähkinöidensä puolesta paremmin kuin kaurapuuro.

PUKKOLLA (yhdelle)

kourallinen tai kaksi kaurahiutaleita
leseitä
rouhittuja pähkinöitä (esim. cashew-, para- ja saksanpähkinöitä)
kuivattuja hedelmiä pienittyinä (esim. taateleita ja viikunoita)
½ omena raastetuna
(kasvis)maitoa peitoksi

Lisäksi:
esim. pilkottu banaani, maustamatonta jogurttia, marjoja, hunajaa

Sekoita kuivat ainekset edellisenä iltana lautaselle ja raasta joukkoon omenaa. Kaada maitoa peitoksi ja siirrä jääkaappiin. Seuraavana päivänä seos on pehmentynyt ja paksuuntunut ja voit jatkaa sen maustamista esimerkiksi marjoilla ja hunajalla. Nauti maustamattoman jogurtin tai maidon kanssa.
 

Tämä isänpäivä ei tarjonnut kakkua, sillä herkuttelin isäni kanssa jo edellisenä päivänä suokkiravintolassani Silvopleessä. Kampin K-supermarket tarjosi sen sijaan papuja ja tuorepastaa, kun en osannut päättää papu-soijarouhesopan ja porkkanapastan välillä vielä kaupan kassallakaan.

Pastan puoleen tuli kuitenkin käännyttyä. Joku lukijani taisi tätä kyseistä ohjetta aikoinaan suositellakkin ja hyväähän tämä! Ohjeesta saa halutessaan vegaanisenkin, kun korvaa juuston mausteilla, tai sulavalla soijajuustolla, sekä kerman toki kasviskermalla.

PORKKANAPASTAA, RUCOLAA JA SAKSANPÄHKINÖITÄ (2-3 henkilölle)
Keittiössä vihertää (s. 123)

3 isohkoa porkkanaa
loraus öljyä paistamiseen
2 valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria
2 dl kermaa
½ dl maukasta juustoraastetta, esim. parmesania
nippu rucolaa
noin 200 g tagliatellea tai spagettia
10 saksanpähkinää

Kuori ja raasta porkkanat, mieluiten raastinraudan toiseksi suurimmalla raastinkoolla. Paista raastetta pannulla pienessä tilkassa öljyä. Porkkanat saavat paistua alhaisella lämmöllä 5-10 minuuttia. Lisää paistamisen loppupuolella raastetut tai murskatut valkosipulinkynnet sekä suola ja pippuri. Lisää kerma pannulle ja anna kaikkien porista vielä pari minuuttia. Nakkaa joukkoon juustoraaste ja ota pannu pois liedeltä. Lisää muutama rucolanlehti ja sekoita. Maista tarvitaanko lisää suolaa tai pippuria.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kypsä pasta ja kastike hyvin keskenään, laita lautaselle ja ripottele päälle rouhitut saksanpähkinät.
 

Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofukeittokirjassa esiintyvä seesamitofu oli pyörinyt mielessäni jo kesästä asti, mutta reseptiähkyn nimissä on myönnettävä sen olleen myös se ohje, joka joutui antamaan aina nöyränä tietä muille mielihaluilleni. Kuluneella viikolla koitti kuitenkin viimein senkin aika ja ihan hyvinhän ne seesamitofut suussa rouskuivat. Marinadi tosin teki ruoasta sangen suolaista, vaikken lorauttanut siinne soijakastiketta edes ohjeen sanelemaa puolen desin määrää, vaan ainoastaan kolme ruokalusikallista. Mutta makuasioita kai nämäkin.

SEESAMITOFU

250-270 g maustamatonta tofua
seesaminsiemeniä koristeluun
öljyä paistamiseen

Marinadi:
3 rkl soijakastiketta
½ dl rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
3 rkl siirappia (tai hunajaa)
2 rkl balsamicoa
3 valkosipulinkynttä

Sekoita marinadin ainekset kannelliseen astiaan tai suljettavaan pussiin. Leikkaa tofut haluamaasi kokoon ja muotoon ja nakkaa mokomat marinadiin. Anna tofujen makustua kylmässä muutamasta tunnista seuraavaan päivään.

Kuumenna öljy ja poimi tofut marinadista pannulle. Paista palat pinnalta ujosti ruskeiksi. Kaada noin 1 dl seesaminsiemeniä laakealle lautaselle. Nostele paistetut tofut lautaselle ja pyöräytä siemenissä.

Seesamitofuja paistellessa sikisi siis jälleen kiire juoksemaan muita asioita. Silppusin pika pikaa pätkän purjoa ja osan punaisesta paprikasta ja kuullotin mokomia jo valmiiksi kuumassa pannussa minuutin tai pari. Seuraavaksi mukaan lensi nuudelilevy, nuudelipakkauksen mainitsema vesimäärä ja mausteet, eikä aikaa mennytkään enää sen jälkeen kuin kolme minuuttia ja olin jo syömässä. 

Kun ei koske lihaleikkeleisiin, juusto ei kuulu jokapäiväisiin syötäviin ja pelkkä salaatti E-koodikylläisen margariinin päällä nyppii, on leivälle keksittävä parempaa peitettä. Jo aiemmin olen valmistanut milloin hernetahnaa ja porkkanalevitettä, milloin tököttiä mustapavuista, mutta tällä kertaa kajosin Tofu for two -blogiin nähtyäni siellä ohjeen salvialle maistuvaan porkkana-mantelilevitteeseen. Ihan mahtavaa makuvaihtelua taas kerran!

Leiväksi suosittelen muuten Perheleipurien RuisMestarit täysjyväruisleipää, joka on leivottu aitoon taikinajuureen. Ei siis hiivaa! Tästä ainakin oma vatsa kiittää niiaten.

PORKKANA-MANTELILEVITE

100 g kuorittuja manteleita
1 keskikokoinen porkkana
1 pulska valkosipulinkynsi
3-4 rkl maustamatonta soijajogurttia
1 isoa salvianlehteä
½ tl suolaa

Paahda ensin manteleita kunnes ne ovat saaneet ujosti rusketusta. Viipaloi tämän jälkeen porkkana ja valkosipulinkynsi siivuiksi ja laita ne pieneen kattilaan. Lisää kattilaan vettä niin, että siivut peittyvät juuri ja juuri, ja keitä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Siivilöi keitinvesi pois. Lisää paahdetut mantelit, keitetyt porkkana- ja valkosipulisiivut, jogurtti, salvianlehdet ja suola tehosekoittimeen ja aja seos tahnaksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.
 

• pinaatti-kantarellitortilla (lakto-ovo-vegetaristinen)
• munakoiso-vuohenjuustoleipäset (lakto-vegetaristinen)
• valkosipulitomaatit (vegaaninen)
• yrtti-tofutilla täytetyt uuniherkkusienet (vegaaninen)
• paprika- ja suolamantelit (vegaaninen)
• Hannan sopan vesimeloniDaiquiri (vegaaninen)