Olen ollut tänään kiukkuinen. Niin kiukkuinen, että suunnittelen laativani Palmian johtotasolle kirjelmän, joka toivottavasti otettaisiin edes siellä tosissaan. Olen syksystä 2007 jättänyt kouluni yhteydessä olevaan opiskelijaravintolaan palautetta kasvisruuan huonosta laadusta, mutta seurauksena ruoka on vain huonontunut vuosi vuodelta. Tänään tarjottu ape kohtasi viimein surkeuden multihuipentuman: kasvisliemessä keitettyä pakastepussiperunaa ja -porkkanaa kasviskeiton roolissa. Voi jami. Nälkäisenä suostuin silti maksamaan sopasta pyydetyt 1,50€, mitä salaattipöydän nähtyäni jo kaduin. En syö salaattipöydistä ikinä jäävuorisalaattia sen pahan maun ja muovisuuden takia, joten vaihtoehdoista jäi jäljelle purkkiananas, suolakurkkuviipaleet ja porkkanaraaste, joka oli ilmeisesti niin vanhaa ja kuivaa, että oli muuttunut osittain ruskeaksi. Leipien luona odotti kolmas iloinen yllätys, kun ruisleipää ei näkynyt missään. Jouduin siis keräämään tarjottimelleni sekaleipää saadakseni edes jotain vastinetta rahoilleni ja täytettä vatsalleni, ja seurauksenahan olenkin sitten kärsinyt vatsakivuista koko loppupäivän. Hitto, miten upea lounas! Tiedän huonon laadun olevan ravintolakohtaista, mutten ihmettele yhtään, miksi suomalaisille ei salaatti eikä kasvisruoka lounaspaikoissa maistu, kun tarjolla on tuollaistakin. Aivan kuin elettäisiin pula-ajassa. Harmi, ettei puhelimessani ole kameraa, sillä etenkin se ruskea porkkanaraaste oli varsin kuvauksellinen tapaus.

Mutta se siitä kiukuttelusta. Tein nimittäin koulun jälkeen sovintoa maailman kanssa lohkoperunoilla. MeNaisissa oli viime viikolla (44/09) perunateema ja sitä kautta valaistuin lohkoperunoiden valmistustavasta. Lohkoperunoidenhan täytyy olla pinnasta napakoita, ehkä jopa rapsakoita, ja sisältä pehmeitä, mikä ei onnistu ainakaan pelkkää uunia apuna käyttäen. Kokemusta on! Homman juju piileekin esikeittämisessä, keitettyjen perunoiden pinnan kuivaamisessa ja kuumassa öljyssä pyörittelyssä.

Toteutin MeNaisten reseptin sanasta sanaan muuten, paitsi sitruuna vaihtui pakon sanelemana limeksi ja annoskoko oli huomattavasti pienempi. Kilo lohkoperunoita kun olisi ollut aika paljon yhdelle navalle. Lopputulos oli huippu, mutta maustamisessa aion jatkossa soveltaa, sillä sitruuna ei oikein miellyttänyt ja olisin kaivannut tulisuutta. Rosmariini sen sijaan sopii pottuun kuin nenä päähän.

LOHKOPERUNAT (6 annosta)

1 kg yleisperunaa (esim. Van Gogh, Victoria ja Asterix)
1 sitruuna
8 valkosipulinkynttä kuorineen
4 rkl öljyä
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.

Pese, kuori ja leikkaa perunat neljäksi tai kuudeksi lohkoksi. Esikeitä perunoita 10 minuuttia miedosti suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois, pistä perunat takaisin kattilaan ja sekoittele, jotta perunoiden pinta karheutuu.

Leikkaa sitruuna kuudeksi lohkoksi. Kaada öljy uunipannuun ja kuumenna se uunissa tai liedellä. Lisää perunat kuumaan rasvaan ja sekoittele. Lisää sitruunalohkot, valkosipulinkynnet ja mausteet. Paista uunissa 30 - 45 minuuttia silloin tällöin käännellen. Kokeile perunoiden kypsyyttä ennen uunista nostamista. Kypsymisaika riippuu perunalohkojen koosta.

Tänään fysiikantunnilla en miettinyt sähkömagnetismia. Aivoni olivat tavoittaneet orastavan näläntunteen, eikä päähäni mahtunut muuta kuin pavut ja potut. Mikä haastava yhdistelmä! Raitiovaunu kuusikin sai toimia vielä ajatusriihenäni yrittäessäni keksiä toimivinta tapaa yhdistää mielitekoni yhdeksi ateriaksi.

Muistaakseni Anna pyysi joskus kehittelemään uuden version perunavuoasta. En tiedä vastaako tomaattipapukastikkeen ja perunavuoan yhdistäminen odotuksia, mutta vielä Valintatalon säilykehyllyn edessä idea tuntui loistavalta. Minun kun on vaikea syödä papuja muuten kuin marinoituina tai tomaattipohjaisessa kastikkeessa tai keitossa. Perunat puolestaan menevät muodossa kuin muodossa, koska rakastan niitä täysin varauksetta. Harmikseni alan vain olla tässä suhteessa harvinaisuus, kun vertaan kaveripiirini ruokamieltymyksiin. Melkein suututtaa, kuinka pottu on tällä vuosituhannella korvattu niin monen keittiössä ravintoarvoiltaan täysin turhalla vehnäpastalla tai toiselta puolelta maapalloa roudatulla riisillä, jonka ekologisuuden jokainen lehtensä lukenut varmasti kyseenalaistaa. Peruna sen sijaan kasvaa kiven heiton päässä meistä joka ikisestä ja ravintoarvoiltaankin se päihittää mennen tullen täysjyväpastan ja tumman riisin.

Mutta takasin tähän vuokaan, joka onnistui mielestäni melkoisen hyvin! Viipaloidut peruna- ja bataattisiivut sotkin hetkeksi yrttiöljyseokseen ja annoin makustua sen aikaa, kun tein perinteisen tomaattipapukastikkeen. Sitten vaan kamat kerroksittain, teos uuniin ja bravo! Yritin tehdä papukastikkeesta hitusen tulista, mutta ujostelin liikaa chilin kanssa. Täytyy muistaa lisätä seuraavalla kerralla enemmän.

PAPUPOTTUVUOKA

n. 1 kg perunoita (tai korvaa osaa niistä esim. bataatilla)
öljyä
yrttejä (esim. basilikaa, timjamia ja rakuunaa)
suolaa ja mustapippuria

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
2 prk tomaattimurskaa
ripaus sokeria
1 kasvisliemikuutio murskattuna
1 chili tai maun mukaan
400 g kypsennettyjä papuja (esim. kikherneitä, borlottipapuja ja valkoisia papuja)
yrttejä (esim. oreganoa ja basilikaa)
mustapippuria

Kuori ja siivuta perunat (ja muut juurekset) ohuen ohuiksi. Laita siivut kulhoon, jossa niitä mahtuu sekoittamaan. Lorauta joukkoon reilusti oliiviöljyä, hienonnettuja yrttejä sekä suolaa ja mustapippuria. Jätä makustumaan siksi aikaa, kun valmistat tomaattipapukastikkeen.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna. Kuullota sipuleita öljytilkassa pannulla. Lisää kaksi purkkia tomaattimurskaa, pavut, chili, sokeri, murskattu kasvisliemikuutio ja yrtit. Anna kastikkeen hautua jonkin aikaa ja mausta mustapippurilla. Tarkista maku.

Asettele voidellun uunivuoan pohjalle kerros perunasiivuja ja niiden päälle taas kerros tomaattipapukastiketta. Jatka samalla tavalla kuin kokoisit lasagnea. Paista vuokaa 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet ja kypsiä.

Omistan alati kasvavan intohimon perunamuusiin. Kaikenlaiseen perunamuusiin - kermaan ja voihin tehtyyn, porkkanalla, bataatilla tai pinaatilla ehostettuun, viikon vanhana pannulla paistettuun ja jopa kauppojen einesmuusiin. Kaiken huipuksi tämä villitykseni pureskelematta syötävään perunaan on oikeastaan vasta parin vuoden ikäinen ja pelottaakin, päädynkö syömään vauvanruokia kolmekymppisenä pelkän nautinnon takia. Toivottavasti en.

Toisinaan raaskin jalostaa tuota lisukkeista parhainta hieman pidemmälle ja tästä peruskoulusta tutun lihaperunasoselaatikon vegeversiosta onkin tullut yksi lohturuokasuosikeistani. Se ei ehkä ole kauneudella pilattu, mutta lämmittää lautasella ikävinä tai laiskoina päivinä valtavasti.

Perunamuusiin käytettävästä nesteestä riippuu, onko ruoka vegaaninen vai lakto-vegetaristinen.

SOIJA-PERUNASOSELAATIKKO (kuudelle)

6 dl perunamuusia (2 ps valmisperunamuusijauhetta tai n. 1 kg perunoita)
1,5 dl soijarouhetta (kuivana)
n. 2,5- 3 dl vettä (puolitoistakertaisesti soijarouheen määrä)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl tomaattipyreetä
soijakastiketta
pippuria
öljyä paistamiseen

Kuumenna reilusti öljyä pannulla. Lisää hienonnettu sipuli ja murskatut valkosipulinkynnet. Kuullota tovi. Lisää tomaattipyree ja kuiva soijarouhe. Pyöräytä soijarouhetta öljy-sipuli-tomaattiseoksessa niin, että rasva hieman imeytyy, ja lisää sen jälkeen vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Soijarouhe on valmista, kun se ei enää ime itsensä nestettä. Lisää lopuksi pippuria ja soijakastiketta. Tarkista maku.

Valmista muusi joko perunamuusijauheesta tai perunoista. Kokoa täytteet vuokaan siten, että alin kerros on muusia, välikerros soijarouheseosta ja päällinen muusia. Paista soijaperunasoselaatikkoa 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Huomenna alkava syyskuu saa ainakin minut haluamaan syksyruokaa! Metsäsieniä! Uuden sadon juureksia! Kotimaisia omenia! Gimme gimme!

Pyttipannu on mitä mainioin ja simppelein tapa sotkea eri kasviksia yhteen saaden maistuvaa ja täyttävää kotiruokaa. Spydärin ei siis tarvitse rakentua aina makkara-peruna-sipuli -combosta ja olenkin harrastanut juurespyttipannun tekoa kurpitsakeittiössäni ennenkin. Ennustan, ettei toisto olisi pahitteeksi. Tätä kantarelli-juuresvariaatiota parempaa kun en ole oikeasti aiemmin saanut!
 

KANTARELLI-JUURESSPYDÄRI JA PIPARJUURIKERMA (neljälle)
Katja Palmdahl: Makunautintoja kasviksista (s.39)

8 perunaa
2 porkkanaa
1-2 punajuurta
½ pientä juuriselleriä
½ kesäkurpitsaa
1 omena
4-5 salottisipulia (korvasin punasipulilla)
8 dl tuoreita kantarelleja
rypsiöljyä ja kasvismargariinia (tai voita) paistamiseen
tuoreyrttejä, esim. timjamia tai rosmariinia
suolaa ja valkopippuria

Piparjuurikerma

2 dl ranskankermaa
2 tl dijonsinappia
2 rkl (tai maun mukaan) piparjuuriraastetta

Nakkaa uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuori perunat, porkkanat, juuriselleri ja punajuuri. Pilko juurekset, kesäkurpitsa ja omena kuutioiksi. Älä kuitenkaan kuori omenaa! Viipaloi sipuli. Perkaa sienet. Kuumenna öljy-margariiniseos paistinpannulla ja lisää ensimmäisenä punajuurikuutiot. Pidemmän kypsymisajan takia punajuurta on paistettava jonkin verran kauemmin, kuin muita vihanneksia. Lisää noin viiden minuutin jälkeen muut vihannekset ja kumoa lopuksi paistamasi kuutiot uunivuokaan. Ruskista myös kantarelleja kevyesti, lisää lopussa omena. Ripottele vuokaan kaikkien ainesten päälle runsaasti tuoreyrttejä sekä hieman suolaa ja valkopippuria. Sekoita varovasti. Paahda uunissa noin 15 minuuttia. Tarkista juuresten kypsyys.

Sekoita lopuksi ranskankerma, sinappi ja piparjuuri kevyesti varkaamalla. Mausta hippusella suolaa.

HUOM. Vaikka spydärin ainesluettelo onkin aina yhtä joustava, kuin tekijänsä jääkaappi, väitän, että kantarellissa, omenassa ja piparjuuressa on sitä jotakin, mistä tämän murkinan maukkaus on kiinni. Niitä ei siis kannata jättää pois.