Perjantaina ystäväni Anna saapui Tampereelta kylään määränpäänään keikka, jonne emme sitten enää mahtuneetkaan sisälle. Toivottavasti tämä alkuillasta tarjoamani salaatti neutraloi pettymystä, vaikka mainio iltahan perjantaista kehkeytyi ilman bändiäkin.

Idean salaattiin anastin Valpurilta, joka kehui ystävänsä herkkutofusalaattia maasta taivaisiin. Tämä ei tietenkään voi olla samanlaista, mutta hemmetin hyvää kuitenkin. Tunsin itseni Albert Einsteiniksi suhteellisuusteorian ratkaisun äärellä sulatettuani ensimmäistä kertaa ikinä pakastepinaattia kasvisliemeen, jolla turvotin couscousin. Mikähän siinäkin on, ettei tällaistakaan tule keksittyä itse? Salaatinkastikkeena taikka mausteena käytin makeaa chilikastiketta, jota en sitäkään olisi ymmärtänyt itse käyttää, mutta joka sopi tähän salaattiin kuin nenä päähän.

TOFU-PINAATTICOUSCOUSSALAATTI

250 g maustamatonta tofua
maapähkinäöljyä (tai tavallista)
sitruunamehua
soijakastiketta

 3 dl couscous-suurimoita
2,5 dl kasvislientä (vettä + 1 kasvisliemikuutio)
1 pussi pakastepinaattia
punasipulia
aurinkokuivattuja tomaatteja
kurkkua
kirsikkatomaatteja
tuoretta sitruunamelissaa
suolapähkinöitä tai paahdettuja maapähkinöitä

kastikkeeksi/mausteeksi sitruunamehua ja makeaa chilikastiketta

Kuutioi tofu ja kokoa marinadi maapähkinäöljystä, sitruunamehusta ja soijakastikkeesta. Jos et raaski käyttää maapähkinäöljyä, tavallinenkin kelpaa. Marinoi tofuja jääkaapissa muutamasta tunnista seuraavaan päivään.

Valmista couscous. Kiehauta kasvisliemi ja lisää ja sulata joukkoon pakastepinaatti. Nosta sen jälkeen kattila liedeltä ja lisää couscous-suurimot. Anna suurimoiden turvota kannan alla viitisen minuuttia. Erottele suurimot toisistaan kevyesti haarukalla.

Kuori ja leikkaa punasipuli, esimerkiksi puolirenkaiksi. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit. Paloittele kurkku ja kirsikkatomaatit. Hienonna nippu tuoretta sitruunamelissaa. Sekoita kaikki ainekset salaattiin.

Nosta tofupalat jääkaapista ja paista niitä maapähkinäöljyssä ujosti ruskettuneeksi. Lisää paistetut tofut salaattiin yhdessä pähkinöiden kanssa. Tarjoa salaattia sitruunamehun ja makean chilikastikkeen kera.

Myönnän syöneeni viime aikoina niin paljon punajuurta, että pelkään muuttuvani itsekin punaiseksi. Esimerkiksi viime viikolla tein Subin Ratula-sarjan innoittamana punajuuritofuwokkia, vaikka vasta hetki sitten olin saanut oikein urakalla nieltyä viimeiset punajuurisosekeiton jämät jääkaapista.

Ratula on ihan ookoo torstai-illan ajantappaja, vaikka jääkin vielä kauas Strömsööstä. Ratulan ruokapuolta en tosin vielä kahden jakson jälkeen kehu, sillä lämpimät tonnikalavoileivät ja juureswokit eivät ole asioita, jotka saisivat minut avaamaan television ihan syystä. Punajuuriwokki päätyi nyt kuitenkin kokeiluuni vaikkakin tofulla terästettynä.  Haloo Anu Harkki, minne olet piilottanut proteiinit kasvisruuistasi?

Wokkasin punajuuret sellaisenaan, mutta melkein puolen tunnin paistelun jälkeen aloin uskomaan, että ne olisi kannattanut esikeittää ensin. Tofut saivat puolestaan marinoitua yön yli soijakastikkeesta, öljystä ja viinietikasta koostetussa marinadissa.

Wokin kaveriksi sekoittelin yrttismetanan rakuunasta ja timjamista. Sain taannoin kokeiltavaksi Rajamäen hunaja väkiviinaetikkaa, jota sohaisin intuitiivisesti joukkoon vailla aavistustakaan voiko smetanaa ja viinietikkaa edes yhdistää. Mutta hyvin toimi! Hunaja väkiviinaetikka on noussut keittiööni saapumisen jälkeen muuten yhdeksi ykkösetikaksi balsamico-viinietikan rinnalle. Mainio lahjus ihmiselle, jonka ruuanlaitosta 20% on aineksien (tofun, seitanin, salaattiainesten) marinoimista.

PUNAJUURI-TOFUWOKKI

500 g punajuurta
1-2 keskikokoista sipulia
½ pkt maustamatonta tofua, joka on marinoitu yön yli soija-öljy-viinietikkaliemessä
tuoretta basilikaa ja rakuunaa
soijakastiketta
0,5 dl seesaminsiemeniä (pinjansiemenetkin käy)
voita ja öljyä paistamiseen

Jos tähtäät pikaruokaan, esikeitä punajuuret ensin kuorineen pehmeiksi, mutta vielä aavistuksen jämäköiksi. Keittämättömät punajuuret kypsyvät niin hitaasti pannulla, että kärsimättömämpi jo turhautuu. Kuori punajuuret ja sipuli ja paloittele ne isoiksi lohkoiksi. Lisää siemenet, hienonnetut yrtit ja soijakastike. Paista seos tofukuutioiden kanssa wok-pannulla, voi-öljy -seoksessa miedolla lämmöllä kypsäksi ja tarjoa yrttismetanan kanssa.

YRTTISMETANA

200 g smetanaa
1 tl Rajamäen hunaja väkiviinaetikkaa
tuoretta rakuunaa ja timjamia hienonnettuina
suolaa ja pippuria

Sekoita mausteet smetanan sekaan ja aseta kylmään makustumaan ennen, kuin aloitat punajuuriwokin valmistuksen.

Vietin viime viikonloppuni ihanalla mökillä Etelä-Karjalassa, jossa urbaanina kaupunkilaisena, jolle grilli ei ole jokapäiväinen ylellisyys, innostuin ehkä lievästi *köh* liikaa tofuvartaista... Tosin kaikki tuli syötyä ja vielä kepitkin nuoltua!

Tahdoin jakaa tämän kuvan oikeastaan vain muistutuksena siitä, kuinka hyvin tofu sopiikaan koostumukseltaan grillille ruskistumaan. Tofun pinta rapsakoituu paistuessaan ja sisus jää murean pehmeäksi ja maukkaaksi, mikäli tofu on vain huomattu marinoida. Mielestäni hyvä marinadi grillitofulla löytyy jo aiemmasta postauksestani, mutta helpompi ja ehkä mökkiystävällisempi versio on vain sotkea öljyä, soijakastiketta ja murskattua valkosipulia keskenään tofujen kanssa.

Sain kerättyä viikonlopun aikana myös litran verran kantarelleja, joista hämmensin tänään ensimmäisen muhennoksen. Käsi pyhällä kirjalla vannon, ettei parempaa olekaan!

Viime aikoina olen koukuttautunut (jälleen) niin kylmäsavutofun pehmeään makuun kuin parsakaaliinkiin, minkä on pystynyt iisisti havaitsemaan niin keittiössäni kuin ruokakassien sisällöstäkin. Arkiruuista suosikikseni on noussut vähällä vaivalla syntyvä keitto, jossa parsakaalikukintojen ja kylmäsavutofun seassa on porissut vain perunaa, mutta jonka maku piileekin runsaassa curryssa ja kookosmaidossa.

Tätä Chocochili-blogista löytämääni parsakaali-savutofupiirastakin olen tehnyt jo kahdesti olemattomien muutosten kera. Suosittelen! 

PARSAKAALI-SAVUTOFUPIIRAS

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
75 g (kasvis)margariinia
1 dl maustamatonta soijajogurttia
n. 2 rkl vettä

Täyte:
100 g parsakaalinnuppuja
0,5 pkt savutofua
10 cm pätkä purjoa
2 dl maustamatonta soijajogurttia
0,5 tl suolaa
1/4 tl pippuria
0,5 tl basilikaa

Valmista ensin pohjataikina. Sekoita yhteen jauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon margariini, soijajogurtti ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja painele se halkaisijaltaan 24 cm olevan piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 225 asteessa noin 5 minuuttia.

Leikkaa 300 gramman parsakaalikimpusta käyttöön pelkät kukinnot. Keitä parsakaalinuppuja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet, mutta ovat vielä aavistuksen rapeita. Viipaloi purjo ja murenna savutofu. Kuullota purjoa paistinpannulla öljyssä muutama minuutti ja lisää savutofumurut sekä parsakaali. Ota pannu pois levyltä ja lisää joukkoon jogurtti-mausteseos.

Levitä täyte esipaistetun piirakkapohan päälle. Paista piirasta 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Minun ja espanjalaisena ruokalajina tiedetyn paellan tarinat kohtasivat ensimmäisen kerran festareilla liki kymmenen vuotta sitten, mutta orastavaksi lemmeksi se kehittyi, outoa kyllä, vasta nykyisen opinahjoni ruokalassa, jonka muusta säälittävästä tarjonnasta poiketen kasvispaelloista löytyy sentään joku maku. Omassa köökissäni paella vierailee silti aniharvoin edullisuudestaan ja helppoudestaan huolimatta, sillä se ruoan määrä, jonka onnistun aina valmistamaan, tekisi kylläiseksi vaikka kaikki kanssani samassa rapussa asuvat naapurit! Tosin samasta syystä paella on myös aivan verratonta apetta aikoina, jolloin ruokaa ei ehdikkään tehdä joka päivä, ei edes joka toinen.

Sana paella muuten tarkoittaakin alun perin suurta laakeaa rautapannua, jossa on valmistettu suuria määriä ruokaa. Oikeaoppista paellapannua kutsutaan paelleraksi, mutta jos sellaista ei kaapeista löydy, on myös wokkipannu vallan käypä apuväline. Autenttisen paellan pääraaka-aineisiin lukeutuvat riisi, oliiviöljy ja sahrami, mutta korvaamalla riisin esimerkiksi bulgurilla tai kvinoalla saa hurmaavaa vaihtelua. Paella ei ole turhan kranttu muitakaan aineksia kohtaan ja kasvissyöjällekkin löytyy vaihtoehtoja sienistä keitettyihin papuihin proteiininnälän sammuttamiseksi. Tässä versio tofusta ja bulgurista.

BULGUR-KASVISPAELLA
(aika isohko satsi)

4 dl bulguria
1 pkt savutofua tai marinoitua tofua
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 tl currya
reilu ripaus sahramia
8 dl vettä + 2 kasvisliemikuutiota
1 parsakaali
1 paprika
1 limetti
(suolaa ja mustapippuria)

Aloita valmistus kuutioimalla tofu, hienontamalla sipuli ja valkosipulinkynnet, pienimällä paprika ja  paloittelemalla parsakaali. Kuumenna wokkipannulla öljy ja ruskista tofupaloja ujosti. Kippaa paistetut tofut lautaselle vuoroaan odottamaan ja lisää pannulle öljyä ja mausteet. Anna mausteiden aromien vapautua ja lisää sipuli ja valkosipuli. Kuullota tovi ja lisää loputkin ainekset. Sekoita hyvin ja anna paellan kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Kun ruoka on valmis, lohko limetti ja purista limetin mehu paellalle.
 

Testattu tosielämässä: ruokabloggaajan arki on ylibuukattuna kaikkea muuta, kuin bloggaamista. Tämä siis selityksenä, jos luulitte minun esim. kuolleen tämän melkein kuukauden hiljaiselon aikana. Vieläkin etoo muistella, kuinka en joulua ennen ehtinyt nukkua juuri neljää tuntia pidempiä yöunia, joten nyt joulun jälkeen olen ymmärrettävästi vain, noh, nukkunut. Superkiireisen ruokavaliolla ei myöskään voi juhlia, sillä taisin elää koko joulukuun työpaikkani voitaikinapasteijoilla, kun aikaa kokkaamiselle ei vain löytynyt. Ja toisaalta stressi tekee kummia ruokahalulle, sillä joulukuu taisi ennemminkin laihduttaa kuin lihottaa minua. Kerrankin näin päin.

Mutta se elämäni kauheimmasta joulukuusta. Nythän on jo uusi vuosi ja uudet ideat kuplivat päässäni kuin kiehuva vesi kattilassa! Uskallan jo nyt luvata, että alkuvuodesta Kurpitsamoskassa keskitytään paitsi itse olennaiseen, eli hyvään ruokaan, myös muun muassa keittokirjakokoelmaani, rakastamiini ravintoloihin, kuin johonkin aivan muuhunkin, mistä lisää myöhemmin!

Vaikka ruokaa en joulukuussa juuri valmistanutkaan, ehdin vielä ennen vuodenvaihdetta pyöritellä satsin tofupalloja mainion Chocochili-blogin ohjeen mukaan. Ajatus oli testata heikäläisten toimivuutta biletarjoiluun, mutta vaikka hyviä olivatkin, joudun valitettavasti toteamaan, ettei oma kärsivällisyyteni tule ikinä riittämään suuren määrän pyörittelyyn. Ranskalaisten ja dipin kanssa omalle vatsalle tarjoiltuna ne silti kelpasivat.

TOFUPALLOT (n. 16 kpl)

1 pkt (270g) maustamatonta tofua
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä (vähemmän, jos et rakasta valkosipulia kuten minä)
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl basilikaa
öljyä paistamiseen

Murenna tofu käsin kulhoon ja lisää hienonnettu sipuli. Lisää jauhot ja mausteet ja hienonna massa taisaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Muotoile massasta pieniä pyöryköitä ja paista ne runsaassa öljyssä kullanruskeiksi.Tarkkaile pannun lämpötilaa, sillä liian kuumalla pannulla pöyrykät jäävät helposti sisältä raaoiksi. Nosta pyörykät hetkeksi talouspaperin päälle valumaan öljyä ennen tarjoilua.
 

Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofukeittokirjassa esiintyvä seesamitofu oli pyörinyt mielessäni jo kesästä asti, mutta reseptiähkyn nimissä on myönnettävä sen olleen myös se ohje, joka joutui antamaan aina nöyränä tietä muille mielihaluilleni. Kuluneella viikolla koitti kuitenkin viimein senkin aika ja ihan hyvinhän ne seesamitofut suussa rouskuivat. Marinadi tosin teki ruoasta sangen suolaista, vaikken lorauttanut siinne soijakastiketta edes ohjeen sanelemaa puolen desin määrää, vaan ainoastaan kolme ruokalusikallista. Mutta makuasioita kai nämäkin.

SEESAMITOFU

250-270 g maustamatonta tofua
seesaminsiemeniä koristeluun
öljyä paistamiseen

Marinadi:
3 rkl soijakastiketta
½ dl rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
3 rkl siirappia (tai hunajaa)
2 rkl balsamicoa
3 valkosipulinkynttä

Sekoita marinadin ainekset kannelliseen astiaan tai suljettavaan pussiin. Leikkaa tofut haluamaasi kokoon ja muotoon ja nakkaa mokomat marinadiin. Anna tofujen makustua kylmässä muutamasta tunnista seuraavaan päivään.

Kuumenna öljy ja poimi tofut marinadista pannulle. Paista palat pinnalta ujosti ruskeiksi. Kaada noin 1 dl seesaminsiemeniä laakealle lautaselle. Nostele paistetut tofut lautaselle ja pyöräytä siemenissä.

Seesamitofuja paistellessa sikisi siis jälleen kiire juoksemaan muita asioita. Silppusin pika pikaa pätkän purjoa ja osan punaisesta paprikasta ja kuullotin mokomia jo valmiiksi kuumassa pannussa minuutin tai pari. Seuraavaksi mukaan lensi nuudelilevy, nuudelipakkauksen mainitsema vesimäärä ja mausteet, eikä aikaa mennytkään enää sen jälkeen kuin kolme minuuttia ja olin jo syömässä. 

Harmittelen aika ajoin sitä ettei aikani saati muistini riitä ulkomaalaisten kasvisruokablogien seuraamiseen, sillä niistä ammentaisi epäilemättä mahtavia ideoita sellaisistakin raaka-aineista, jotka tällaiselle suomalaiselle hernerokan ystävälle tuntuvat vielä uusilta ja oudoilta. Onneksi Lettupannulassa niitä kuitenkin seurataan ja sitä kauttahan köökkiini rantautui tämäkin Love like a vegan -blogista löydetty huippuhyvä tofu-ohje. Väittäisin, että tätä paremmaksi tofu ei voi enää muuttua.

APPELSIINI-SEESAMINSIEMENTOFU (kahdelle)

1 luomunmuna (tai munankorviketta)
0,3 dl seesaminsiemeniä
0,3 dl maizenaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
225-270 g maustamatonta kiinteää tofua
0,3 dl rypsiöljyä
1 mehukkaan appelsiinin mehu
1 rkl soijakastiketta
1 rkl (vaahtera)siirappia tai hunajaa
koristeluun purjo- tai kevätsipulia

Sekoita kulhossa kananmuna, seesaminsiemenet, maizena, suola ja mustapippuri. Pilko tofu paloihin - mieluummin suuriin kuin pieniin, niin niitä on helpompi paistaa yksi puoli kerrallaan. Kieritä tofupalat seesaminsiemen-kananmunaseoksessa. Kuumenna rypsiöljy pannussa kuumaksi. Lisää pannulle tofupalat varovasti ja paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta. Siirrä valmiit tofut sivuun odottamaan.

Kuivaa pannu öljystä. Sekoita appelsiinin mehu, soijakastike ja siirappi/hunaja ja keitä seosta joitakin minuutteja, kunnes liemi muuttuu siirappimaiseksi. Lisää hieman maizenaa, jos tahdot. Kun seos on siirappimaista, lisää tofut. Sekoita muutamia minuutteja. Tarjoile esimerkiksi riisin kanssa. Itse käytin hirssiä.

Jos tästä ruoasta tahtoo vegaanisen, voi munan korvata alkuperäisen ohjeen mukaisesti munankorvikkeella. Itselläni ei ole kuitenkaan mitään kokemusta siitä aineesta, joten en tiedä miten toimivat.

Keittelin jokunen viikko sitten sopan punaisista linsseistä, tomaattimurskasta ja kylmäsavutofusta erästä Tofukeittokirjan ohjetta mukaillen. Valmiina keitto huusi rutkasti lisää mausteita eikä sen koostumuskaan juuri viehättänyt, mutta jotain erikoisen nostalgista sopassa kuitenkin oli. Puoli lautasellista syötyäni sitten välähti, että savutofupalathan toivat autenttisesti mieleeni mummini ah-niin-ihanan makkarakeiton. Siis häh! Kuinka se voi olla mahdollista?

Pari kertaa aiemminkin mummini maailman parhaita pöperöitä kasvisversioiksi voitokkaasti muuntaneena en malttanut jättää asiaa sikseen, vaan pakkohan se oli yhdet "makkarasopat" keittää. Aloitin kuivaamalla kylmäsavutofun pinnan paperilla kuivaksi, kuutioimalla sen ronskin kokoisiksi paloiksi ja, kuten mumminikin tekee makkaroilleen, paistamalla tofut pannulla pinnalta kullanruskeiksi voi-öljyseoksessa. Vegaaneille kasvismargariinikin on varmasti passeli. Tofujen paistuessa kuorin ja viipaloin taikka kuutioin perunat, porkkanat, lantun, yhden sipulin ja purjon valkoisen osan ja nakkasin kiehuvaan veteen parin kasvisliemikuution kanssa. Lisäsin kattilaan myös kokonaisia mustapippureita sekä kuivattua persiljaa. Paistetut tofut joutavat soppaan vasta keittojuureksien kypsyttyä, jolloin suoritetaan myös keiton suurrustaminen. Lisäsin siis lasilliseen kylmää vettä kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja, sekoitin ja kippasin kattilaan. Keittoa kiehutellaan suurustamisen jälkeen vielä viitisen minuuttia, jonka jälkeen se onkin valmis.

Makkarakeittoreseptejä on varmasti yhtä monta plaatua, kuin on kokkaajiakin, mutta tällaisena minä totuin soppani syömään. Ja uskomatonta kyllä, tämä tofuvariaatio maistui täysin samalle, miltä muistan esikuvansakkin maistuneen! Niiiiin hyvää! Joutaa siis saletisti arkiruokien listalle ja pysyvästi.

 La-la-la-laiskottaa. Asialle tarttis varmaan tehdä jotain. Tosin todellisuudessahan olen vain tärissyt ja tutissut silkasta innosta täällä koneeni äärellä, kun niin moni ihana ruokablogaaja otti tosissaan tuon taannoisen haasteeni oman keittön kuvaamisesta. Kyllä niitä katsellessa vähemmästäkin ote lipsuu siitä oleellisimmasta, eli ruoasta!

Niistä muista ruokablogaajista muuten puheen ollen eräs sellainen tyhjensi taannoin pakastimensa omaani, kun omansa kohtaloksi koitui sulatus. Rehtinä ihmisenä pihistin kyseisistä pakasteista heti ensimmäisenä sitruunaruohot ja pari kafferilimetinlehteä ihan omiin tarkoituksiini ja seurauksena syntyi purnukka punaista thaicurrytahnaa oman Jamie Oliverini, eli Marianne Kiskolan, ohjeen mukaan. Galangal-juurta oli muuten hivenen vaikea löytää suosimani tahnan muodossa mistään, mutta vanha kunnon Hämeentien ViiVoan palkitsi tuoreella versiolla.

PUNAINEN THAICURRYTAHNA (n. 1½ dl)
Marianne Kiskola: Kasvisruokia Aasiasta (s. 92)

2 tuoretta punaista chiliä
8 kuivattua punaista chiliä
4 kafferilimetinlehteä
3 cm:n pala galangal-juurta tai 2 tl valmista tahnaa
4 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
2 sitruunaruohon vartta tai 3 tl valmista tahnaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl jauhettua kurkumaa
2 rkl auringonkukkaöljyä

Poista tuoreista chileistä kannat ja siemenet. Ravistele myös kuivatuista chileistä siemenet pois, sillä niistä tulee helposti tahnaan tunkkainen maku. Pilko veitsellä kafferinlimetinlehdet ja chili. Kuori ja raasta galangal-juuri. Kuori ja silppua salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Poista sitruunaruohon kova ulkokuori ja ota käyttöön pehmeä sisus. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tahnaksi.

Säilytä tahnaa ilmatiiviissä astiassa. Jääkaapissa se säilyy 2-3 viikkoa. 

HUOM! Jos olet viettänyt työpäiväsi repimällä ja ruuvvaamalla muttereita sormet verillä, käytä edes muovihanskoja käsitellessäsi chiliä! Vaikka olihan se ihan viihdyttävä kokemus ja tunne, kun sormet tekivät koko loppuillan polttavaa kuolemaa.

Ensimmäinen etappi omalla currytökötilläni oli imelän tulinen ja kermainen tofu, jota on ehditty valmistaa myös Ketunleipä-blogissa. Tahnan tuoman tulisuuden taittoi tässä sopivasti ananas ja kookoskerma oli kuin märkä suukko keskelle suuta. Eli suomeksi: TÄMÄ ON HYVÄÄ!

PYÖREÄN PAVILJONGIN MAKEA JA TULINEN TOFU (neljälle)
Marianne Kiskoa: Kasvisruokia Aasiasta (s. 73)

2 pkt (600 g) maustamatonta tofua
4 rkl ruokaöljyä
4 rkl thaicurrytahnaa
2 rkl raakaruokosokeria
3 tl kurkumaa
½ tl chilijauhetta (älkää kysykö, miksi...)
2½ tl merisuolaa (käytä vähemmän, mikäli thaicurrytahnasi on kaupasta!)
2 tlk (à 460 g) ananaspaloja tai 1 tuore ananas
1 rkl sitruunaruohotahnaa
(4 rkl maissisuurustetta)

Valuta tofusta neste, taputtele se kuivaksi talouspaperilla ja kuutioi. Kuumenna öljy kasarissa. Lisä currytahna, sokeri, kurkuma ja chilijauhe. Sekoita hyvin parin minuutin ajan. Lisää tofu mausteöljyyn ja paista sen pintaan väri. Lisää tarvittaessa öljyä. Ripottele mukaan suola, mutta huomaa, että kaupan thaicurrytahnat ovat valmiiksi aika suolaisia. Kaada kookosmaito hitaasti kasariin  ja lisää ananas. Anna kiehahtaa. Purista limetinmehu ruokaan ja lisää sitruunaruohotahna. Anna hautua. Halutessasi voit saostaa ruoan maissisuurusteella. Tarjoile nuudeleiden, riisin tai ohran kanssa, kuten minä tein!