15 November 2009 @ 07:03 pm

Terppa Joulupukki, pitkästä aikaa! Mitä kuuluu? Minulle kuuluu "ihahyvää".

Vuosi on jälleen edennyt tähän pisteeseen, että lähestyn sinua kirjeitse, vaikkakin tällä kertaa näin röyhkeän avoimesti. Varmaan tiedätkin jo, että olen ollut erittäin kiltti tyttö, eivätkä kiltit tytöt kaipaa risuja lahjoikseen. Siksi hahmottelinkin valmiiksi pari lahjaehdotusta, jottei tulevan lahjaröykkiöni sisällön keksiminen veisi kaikkia voimiasi, joita tarvitset ehdottomasti näin joulun lähestyessä.

Lahjatoivelistani:

:: Ensinnäkin matka Milanoon ja illallisen Pietro Leemanin Joiassa, tuossa maailman ainoassa Michelin-tähden saaneessa kasvisravintolassa, olisi aika kiva!

:: Uusittu kattila- ja paistinpannukalusto tulisi myös todella tarpeen. En ole kranttu, mutta esimerkiksi Hackmanin Match-sarjan kattilat tuntuvat suorastaan nerokkailta kannen kuumenemattomilla korvilla, kun taas paistinpannuksi ja -kasariksi janoan Hackmanin Rostisser-sarjaa, jotka on tehty anodisoidusta alumiinista. Aika hifiä!

:: Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso, Anna Bergenströmin ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla sekä Jamie Oliverin Jamie's America piristäisivät myös hurjasti aattoiltaani, vaikka saatoitkin luulla minua ihmiseksi, joka poistaa kiinnostavimmat keittokirjauutuudet kaupoista heti pikimmiten.

:: Ja lopuksi motivaatiota, aikaa ja kaverin osallistumaan kanssani vihdoinkin työväenopiston eri ruokapainotteisille kursseille. Olen valjun vihreänä kateudesta seurannut esimerkiksi Herkun ja Koukun elävän ravinnon opiskelua!

Että tällaista tänä vuonna. Toivon sinulle Joulupukki korkeaa stressinsietokykyä ja pitkää pinnaa näin joulunalusviikoille sekä ennen kaikkea rauhallista joulua. Palaillaan astioille taas vuoden päästä!

Terveisin sinua jo malttamattomana odottava Mari.
XXX

Sukujoulu
Sukujoulukuva mummini vanhasta valokuva-albumista.

 
 
30 November 2008 @ 03:54 pm

Koska Mari, 24 vuotta, on vihdoin tänä vuonna oppinut olemaan syömättä suklaajoulukalenterina tyhjäksi jo marraskuussa, päätti tämä ottaa seuraavankin harppauksen kohti aikuismaista joulun odotusta ja perehtyä itsetehtyjen laatikoiden saloihin. Ihan perus looraan en kuitenkaan vielä taipunut, vaan päätin koeajaa tämän  uusimmassa Maku-lehdessä olleen bataattilaatikon. Ja kylläpä palkitsi! Suunnittelen jo hienotunteista selitystä, jolla saisin ujutettua tämän pöytään myös jouluaattona ilman, että pahoitan maailman parhaimmat lanttu- ja perunalaatikot taitavan mummini mielen. 

BATAATTILAATIKKO (8 annosta)

1 kg bataattia
2 dl (kaura)kermaa
1 dl korppujauhoja
1/2 dl siirappia
2 rkl soijajauhoja (tai 1 luomumuna)
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottia
1/4 tl inkivääriä

Pinnalle:
n. 2 rkl korppujauhoja
n. 2 rkl margariinia (tai voita)

Kuori ja lohko bataatit. Keitä tai höyrytä palat kypsäksi. Valuta vesi pois ja survo bataatit. Lisää loput ainekset ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi. Kumoa seos voideltuun vuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja ja viimeistele pinta voinokarella.

Kypsennä laatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.
 

 
 
24 November 2007 @ 12:39 am
Mennyt viikko on ollut yksi kiireisimmistä ja kireimmistä ikinä ja se on näkynyt myös säälittävässä ruokavaliossa, joka on ollut silkkaa einespainotteista hiilihydraatti-, rasva- ja piilosuolamössöä. (Tästä huolimatta kuntosalini vaaka näytti tänään kiloa vähemmän, mitä viikko sitten! Kaikennäköstä sitä.)

Torstaina jäi kuitenkin pari tuntia aikaa lievittää stressiä kokkauksen lumoissa ja väsäsin ehkä kummallisimmanmakuisen ruuan, mitä olen ikänäni tehnyt. Kämppis luonnehti tätä tuotostani sanoin "mielenkiintoinen", "jännittävä", "outo" ja "niin kummallista, että tarttee ehkä ottaa lisää!", joten ottaatten tästä happaman-makean-suolaisesta muhennoksesta sitten selvää. Itselleni tuli ruuasta mieleen joulu, joten voisin suositella tätä jopa kasvissyöjän joulupöytään!

Kyseessä on siis omena-papupata, jonka resepti on vohkittu aiemmin marraskuussa Helsingin eläinsuojeluyhdityksen kirppikseltä hommatusta Parhaasta keittokirjasta nro.5:stä. Ohje on kirjan mukaan kotoisin Saudi-Arabiasta, mutta tiedä tuosta sitten.


 

OMENA-PAPUPATA

(neljälle)

1 pieni tai ½ iso sipuli
2 rkl öljyä
½ tl kurkumaa
½ tl jauhettua mustapippuria
½ tl kanelia
½ tl juustokuminaa, eli jeeraa
2 isoa hapanta omenaa
225 g keitettyjä/tölkitettyjä valkoisia papuja
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria


Kuori ja viipaloi sipuli ja paista kullanruskeaksi öljyssä. Lisää kaikki mausteet ja kuullota kevyesti 2 minuuttia. Poista siemenkodat omenista ja leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Suosittelen mahdollisimman hapanta omenaa, kuten vihreää Granny Smith-lajiketta. Sekoita omenat ja sokeri sipuliseokseen ja sekoitakkin kunnolla, jotta kaikki omenapalat maustuvat. Nakkaa pavut pataan, kun omenanpalat ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna padan lämmetä ja tarjoile esim. riisin ja maustamattoman jogurtin kera.

Post scriptum. Panen vielä kuvan viime viikonlopun sapuskasta, josta tuli liki gurmeeta ollakseen vain jääkaapin jämistä sovellettu nopea mättö. Paistoin siis sipulirenkaita, keitettyjä kikherneitä ja punaista paprikaa ensin öljyssä ja hunajatilkassa ja kaadoin päälle soijakerman jämät. Murentelin myös jonkin verran Auraa joukkoon sulamaan ja makua antamaan ja maustoin soossin soijakastikkeella, mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Lisukkeeksi keitin ja muussasin puolikkaan bataatin, pari porkkanaa ja jääkaapin loput perunat. Bueno!